keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Merilevää!

Havahduin vasta viime viikolla siihen, että ruususuolassa ei ole jodia. Merisuolassakin sitä on vain häviävän pieni prosentti. Kuulemma moni muukin terveystietoinen on tämän tiedon missannut vaihtaessaan tavallisen suolan laadukkaampaan ja kärsii nyt sitten ehkä tietämättään jodin puutteesta. Ja sitä paitsi elintarviketeollisuuden käyttämässä suolassa, eli siinä tavallisessa ruokasuolassa, ei ole myöskään jodia. 

Miksi jodi sitten on niin tärkeää? Siksi, että se suojaa kilpirauhasen toimintahäiriöiltä. Jodin puute heikentää kilpirauhasen toimintaa ja voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa sen liikakasvun eli struuman. Jodia tarvitaan myös turvaamaan lapsen kasvua, kehitystä ja keskushermostoa, sillä sen puute saattaa aiheuttaa kasvuhäiriöitä. 

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä nyt kun tämän tietää, jodin saantiaan voi helposti nostaa. Se onnistuu lisäämällä ruokavalioon merilevää. Se nimittäin sisältää runsaasti jodia.   



Japanilaisessa ja kiinalaisessa ruokapöydässä merilevä on jokapäiväinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä on ainakin toistaiseksi näkynyt vain pienen terveydestään kiinnostuneen piirin lautasilla. Tästä lähtien myös minun :) 

Merilevä on muutenkin todella terveellistä, sillä se sisältäää runsaasti valkuaisaineita ja vahvistaa siten kynsiä, hiuksia, luustoa ja hampaita. Lisäksi levän sisältämä algiinihappo sitoo elimistöön joutuneita myrkkyjä, kuten raskasmetalleja ja radioaktiivisia aineita. 

Kannattaa kuitenkin huomioida, että levissä on eroja. Ne, jotka on kerätty epäpuhtailta merialueilta saattavat sisältävät paljonkin raskasmetalleja, mikä vaikuttaa myös niiden makuun. Jos levä maistuu mädältä tms. sitä ei kannata syödä. Muutenkin kannattaa ostaa vain luomusertifioiduilta rannikoilta kerättyjä merileviä.

Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä, joten kilokaupalla merilevää ei tarvitse syödä. Itse asiassa jo 1/4 osa teelusikka päivässä jauhettua merilevää sisältää tuon suositellun 150 mikrogrammaa jodia. Merilevää voi ostaa myös kokonaisena ja sitä voi ripotella mihin tahansa ruokaan suolan korvikkeeksi.

Voimaruoan valikoimasta löytyy kuulemma myös merilevällä täydennettyä ruususuolaa. Teelusikkallinen sitä päivässä riittää taakaamaan jodin riittävän saannin. Se olisi varmaan laiskan valinta, mutta minä ostin nyt aluksi merileväjauhetta, jota olen lisännyt parina viime aamuna pirtelööni. Sushissahan on muuten myös merilevää. Sitä on tullut kyllä syötyä viime aikoina paljon, sillä rakastan sushia :)       

PS. Huom! Spirulinassa ja Chlorellassa ei ole jodia, vaikka leviä ovat nekin.          

4 kommenttia:

  1. Meinasin jo iloita että nythän saan ne jodit spiruliinasta, mutta eii...
    Täytyneekin tutustua myös muihin leviin. Olen aina jotenkin arastellut niiden makua mutta jos opin kookostakin sietämään niin kaikki menee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin aluksi ihan samaa: "jes, spirulinaahan jo syön". Kunnes sitten selvittelin asiaa vähän syvemmin ja selvisi, ettei siinä olekaan jodia.

      Ihan varmasti opit sietämään levien makua, jos vain haluat :) Suosittelen tuota merileväjauhetta alkuun, sillä sitä kun lisää esim. pirtelöön, se ei maistu sieltä läpi lainkaan. Aloittelijalle käy myös miedon ja pehmeän maun omaava arame-merilevä. Sitä haluaisin maistaa seuraavaksi, samoin makeahkoa wakamea!

      Poista
  2. Vinkki ton jodin suhteen: Voimaruoka-merkillä on olemassa himalajansuolaa, johon on jo valmiiksi lisätty merileväjauhetta mukaan jodin lähteeksi. Levä ei maistu millään tavalla (vaikka suola ehkä tuoksuu hieman merelliseltä...). Sopii tällaisille laiskoille ihmisille jotka ei jaksa erikseen lisätä levää ruokaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulinkin jo tuosta Voimaruoan merilevällä maustetusta himalajan ruususuolasta. Sitä pitää kyllä ostaa seuraavaksi :) Mietin myös, että tuskin siitä ainakaan haittaa on, jos kaapista löytyy sekä merilevällä maustettua suolaa että merileväjauhetta ;)

      Poista

Jos haluat piristää päivääni, kommentoi :)