maanantai 26. toukokuuta 2014

Goji-marjasuklaa

Nyt kun en enää voi syödä uuden maidottoman ruokavalioni takia tavallista suklaata lainkaan, olen superkiitollinen siitä, että olen löytänyt raakasuklaan! Aiemmin herkuttelin sen lisäksi silloin tällöin myös tummalla suklaalla, jogurttipähkinöillä ja kanelimanteleilla, mutta nyt ne taitavat jäädä pois. 

Jogurttipähkinät nyt voi ainakin unohtaa ja kanelimanteleissakin on hieman maitosuklaata juokossa, myös luomuversioissa. Tummaa luomusuklaata voi sen sijaan edelleen syödä, kunhan on tarkkana. Jotkut merkit lisäävät siihenkin maitojauhetta, mutta jotkut eivät. Luomu- ja hyvinvointikaupoista saa myös maidotonta suklaata. Ja onneksi on se raakasuklaa, johon olin jo muutenkin täysin hurahtanut :)  

Tässä viimeisin reseptini, josta tuli ehdottomasti tähän mennessä paras ja maukkain eräni <3


     

Goji-marjasuklaa

noin 75 g kaakaovoita
2 dl raakakaakaojauhetta
3 rkl kookosöljyä
3 rkl hunajaa tai agavesiirappia
1 rkl carobia
3 rkl lucumaa
ripaus ruususuolaa
1 tl vaniljajauhetta
kaksi kourallista goji-marjoja

Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa. Lisää sitten muut aineet, niin että goji-marjat tulevat viimeisenä seokseen. Kaada muotteihin ja laita pakkaseen jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi. Herkuttele hyvällä omallatunnolla vaikka joka päivä <3

perjantai 23. toukokuuta 2014

Terve keho, terveet hiukset

Pitkät, paksut ja kiiltävät hiukset. Sellaiset häilyvät varmaan aika monen naisen haavekuvissa, enkä ole itsekään poikkeus. Omasta takaa minulla on olkapään yli ulottuva luonnonkihara tukka. Ei hirveän paksu, muttei kovin ohutkaan. Ihan hyvä tukka, vaikka ainahan sitä tietenkin toivoisi vieläkin pidemmän ja vieläkin paksumman letin kuin minkä omistaa. Joka tapauksessa olin ihan tyytyväinen hiuksiini. Kunnes ne alkoivat tippua pois noin kaksi kuukautta sitten.  

Ensin minulta lähti vain hiukan tavallista enemmän hiuksia. Juuri sen verran enemmän, että huomasin sen, mutten vielä huolestunut. Ajattelin, että minulla on nyt vain hiustenlähtöaika tai joku muu ohimenevä juttu ja ostin biotiinia. Mutta sitten minulta alkoi jatkuvasti roikkua latvoista muutama irtohius ja jos irrotin hiukset ponnarilta, latvoista sai vetää tupon irtohiuksia. Niitä alkoi olla jatkuvasti myös olkapäillä, lattialla, muuallakin vaatteissa. Lopullisesti huolestuin siinä vaiheessa, kun kertaharjauksella lähti sama määrä, tai ellei jopa enemmän, kuin normaalisti viikossa. Se määrä vastasi isoa kourallista tukkaa.

Siinä vaiheessa kävin lääkärillä verikokeissa, sillä tietenkin sitä miettii tuossa vaiheessa jo kaikenlaisten sairauksienkin mahdollisuutta. Verikokeet olivat kuitenkin priimat, kaikki kunnossa. Lääkärin diagnoosi oli näin ollen stressi. Ajattelin, että no, sen varmaan on aiheuttanut ihan jo tämä hiustenlähtökin, mutta että nyt karvojen tippuminen varmaan loppuu, kun tiedän olevani terve kuin pukki. Toisin kävi. 

Kuva on vuodelta 2012 ja tässä on vielä tukka päässä. Kuvan tunnelma on aika täydellinen tähän postaukseen!

Itse asiassa tilanne paheni lääkärissäkäynnin jälkeen. Tässä vaiheessa, kun hiuksia oli lähtenyt jo monta viikkoa reippaasti tavallista enemmän, tunsin jo selvästi tukan ohentuneen. Sekin tietenkin harmitti, melkein itketti katsoa peiliin tai koskea hiuksia. Mutta sitten vielä latva alkoi mennä todella huonoon kuntoon. Parissa viikossa jäljellä olevasta tukasta tuli kahdeksi rastatakuksi itsestään menevä reuhka. Ja edelleen hiustenlähtö sen kuin vain jatkui reippaana. 

Sitten tuli äitienpäivä ja menin käymään vanhempieni luona pitkästä aikaa. Äiti pelästyi minut ja surkean hiirenhäntäni nähdessään ja pyöri hetken aikaa netissä. Sieltä hän löysi Hiusakatemian ja ehdotti, että menisin sinne. Sain ajan onneksi jo heti seuraavana päivänä.

Hiusakatemiassa tuntui heti, että olen tullut oikeaan paikkaan. Kerroin aluksi itsestäni ja tilanteestani ja täytin esitietolomakkeen. Sen jälkeen hiushoitajani kertoi minulle faktoja hiusjuurista ja hiuksista sekä niiden kasvusta ja rakenteesta. Sitten omat hiusjuureni tutkittiin mikroskoopilla. Yleensä hiustenlähtöä ei aiheuta vain yksi yksittäinen seikka, vaan se on monen tekijän summa. Niin minunkin tapauksessani. Selvisi, että suurimmat syyt ovat hiusjuurissa (eli päänahan sisällä) oleva bakteeritulehdus, stressi ja maitoyliherkkyys. 

En edes tiennyt aiemmin, että hiusjuuriiin voi päästä joku bakteeri. Hiusakatemiassa ei pystytä sanomaan bakteerin tarkkaa osoitetta eli mistä se on tullut, mutta omalla kohdallani pidän todennäköisimpänä sitä, että olen vain raapinut päänahkani rikki. Minulla on aina melko kuiva päänahka, johon käytän mentolihiusvettä kosteuttamaan ja poistamaan kutinaa. Indonesian matkallamme tammikuussa kuitenkin kävi niin köpelösti, että hiusvesi oli vuotanut menomatkalla rinkkaani. Pullo oli tyhjä perillä, enkä sitten sieltä lähtenyt vastaavaa edes metsästämään vaan ajattelin, että selviän nämä kolme viikkoa ilmankin. En nyt erityisemmin muista, että päätäni olisi kutittanut, mutta sitä kutittaakin useimmiten yöllä eniten ja silloin en pysty kontrolloimaan raapimistani. Jos päänahka on rikki, siihen pääsee helposti ihan jo omista sormista bakteereita. 

Kertaharjauksen jälkeen.

Oli miten oli, bakteeri siellä nyt on ja se häädetään Hiusakatemiassa tehtävillä kapillaarihoidoilla. Siinä hapanta liuosta levitetään päänahkaan ja annetaan vaikuttaa puolisen tuntia lämmössä. Tarkoitus on tasapainottaa päänahan bakteerikantaa, eli jättää sinne hyviä bakteereja ja häätää huonot, tulehdusta aiheuttavat.    

Luulen, että stressi on voinut aiheutua ihan jo pelkästä hiustenlähdöstä, joten uskon, että se helpottaa kyllä sitä mukaa, kun hoidot alkavat vaikuttaa. Olen nyt käynyt neljä kertaa kapillaarissa ja huomaan jo hiustenlähdön tyrehtyneen. Uutta tukkaa voin kyllä joutua odottelemaan vielä tovin, sillä kun hius tippuu kesken normaalin perimästä riippuvan kasvusyklinsä, uusi hius ei ala välttämättä kasvaakaan heti tilalle. Tavallisesti hiukset elävät 2-6 vuotta. Jos hiuksen kasvusykli olisi vaikka kolme vuotta, uusi hius kasvaa hiustupesta kolmen vuoden välein, työntäen tieltään vanhan hiuksen, joka sitten tippuu pois tehden tilaa uudelle. 

Mitä sitten tulee todettuun maitoyliherkkyyteeni, mikään shokkiyllätys se ei ollut. Olen kärsinyt niin kauan kuin muistan vatsan turvotuksesta ja aika ajoin ilmavaivoista, mutten jostain syystä ole tajunnut yhdistää niitä maitotuotteisiin vaan pitänyt turvotusta normaalina olotilanani. Yliherkkyyteni on sitä sorttia, että periaatteessa siedän maitotuotteita, mutta niistä aiheutuu turvotuksen ja ilmavaivojen lisäksi myös hiusten haurastumista ja haperoitumista pitkällä aikavälillä. Eipä näin ollen edes tarvinnut miettiä kahta kertaa jätänkö maitotuotteet jatkossa pois kokonaan vai en. Vaikka olen viime vuosina käyttänyt vain luomu- tai raakamaitoa, niin tokihan olen muita maitotuotteita, kuten juustoja, maustamatonta rahkaa ja luonnonjogurttia, käyttänyt myös normiversioina. Ja voihan olla, että olen yliherkistynyt maitotuottelle aiempaa enemmän vasta viime aikoina. Koska olin jo ennen tätä lukenut paljonkin prosessoiduista maitotuotteista ja niiden haitoista, siirryn hyvillä mielin kokoaan maidottomaksi. Korvaajia on kuitenki onneksi paljon :)

Summasummarumina voisi todeta, ettei hiustenlähtö ole koskaan vain esteettinen kysymys, vaan kertoo aina jotain myös kehon terveydentilasta. Jatkossa tiedän heti mennä takaisin Hiusakatemiaan, jos minulta alkaa joskus uudestaan tippua karvoja samaan malliin. Kyllä jokainen nimittäin itse tietää ja huomaa, kun tukkaa alkaa lähteä tavallista enemmän. 

Minulla on nyt puolta ohuempi tukka kuin ennen hiustenlähdön alkamista, mutta paljon kevyempi mieli, koska nyt tiedän mistä hiustenlähtö johtui ja että se on nyt lähes loppunut. Hiuksia ja päänahkaa hoitamalla ja oikealla ravinnolla ennen pitkää uusia hiuksia alkaa kasvaa ja erittäin todennäköisesti uusi tukkani tulee olemaan entistä paljon vahvempi ja ehkä jopa paksumpi. 

Sitä odotellessa :) 

PS. Yhtään kuvaa siitä hirveästä takkuhiirenhäntä-tilanteesta minulla ei ole. Ymmärrätte varmaan syyn ;) Toisaalta olisi pitänyt ottaa, niin voisi sitten jossain vaiheessa verrata... Muut eivät ehkä samalla tavalla (onneksi!) vieläkään huomaa tukkani tämän hetkistä ohuutta, koska hiukseni kihartuvat. Lisäksi pidän tukkaa nyt lähes aina kiinni. Minun oli pakko myös leikkauttaa 10 huonokuntoisinta senttiä pois. Toisaalta senkin johdosta hiukseni ovat jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä se tästä :)