Kroppa rakastaa kehonhuoltoa

Olen jo vuosia ajatellut ja puhunutkin ystävieni kanssa siitä, että minun pitäisi venytellä enemmän, mutta että olen kovin huono tarttumaan oikeasti tuumasta toimeen. On se jännä, että vaikka tietää jonkun asian olevan itselleen hyväksi, ei silti saa nostettua tikkua ristiin sen eteen. Halusin myös innostua joogasta, mutta sekään ei harmikseni kolahtanut.

Käytännössä olen venytellyt viime vuodet ainoastaan ryhmäliikuntatuntien päätteeksi tehtävien pikaisten loppuvenyttelyiden verran.Tunnen joka kerta piston sydämessäni, kun ohjaaja sanoo, että nämä ovat vain palauttavia venytyksiä, joten venytelkää kotona paremmin muutaman tunnin kuluttua. Tiedän jo siinä vaiheessa, että unohdan koko asian heti poistuessani salilta. 

Viime keväänä tosissani yritin muistaa venytellä kotona, mutta jostain syystä en joko muistanut kuitenkaan tai sitten alitajuisesti ajattelin, että venyttely on tylsää, enkä jaksa vaivautua. Ja edelleen painelin eteenpäin vain niillä palauttavilla nopeilla venytyksillä.  Urheilukertoja oli keskimäärin 3-5 viikossa. 

Mutta nyt on tapahtunut ihme. Olen innostunut venyttelyistä ja joogasta! Enkä siksi malta olla hehkuttamatta asiaa ja sitä, miten mahtava olo minulla nyt on! 

Joogasta tuttu pakaravenytys.

Koko homma tapahtui vähän vahingossa. Olimme juuri tulleet kolmen viikon lomalta ja minulla oli siis ollut sen pituinen tauko salilla käymisestä. Ystäväni oli innostunut joogasta sillä välin ja hän houkutteli minut mukaan. Ajattelin, että kolmen viikon tauon jälkeen kannattaakin varmaan aloittaa liikunta vähän kevyemmin ja suostuin. Menimme hathajoogaan. 

Aiemmin en ole muutamista yrityksistä ja kovasta halusta huolimatta innostunut joogasta, sillä en koskaan ole päässyt siihen kunnolla sisälle. Olen tottunut rankkaan hikiliikuntaan ja aiemmin kaipasinkin aina sen nopeaa tempoa, joten pitkästyin joogassa (silloin kokeilin astangaa). Lisäksi muut hengittivät jollain oudolla kurkkuhengityksellä, enkä minä osannut sitä alkuunkaan. Olo oli hyvin ulkopuolinen ja väärään paikkaan eksynyt. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, etten ollut saanut liikuntaa lainkaan, eikä ollut tullut edes hiki. Se tuntui ennen kovin tärkeältä. Piti tulla hiki, että tunsi urheilleensa.

Nyt vuosia myöhemmin ja parin toisenkin yrityksen jälkeen, (jotka olivat ihan ookoo-joogatunteja aloittelijan näkökulmasta, mutteivät nekään saaneet aikaan kolahdusta), asenteeni oli ehkä myös avoimempi. Hathajooga-tunnilla oli lisäksi äärettömän hyvä ohjaaja ja sen verran dynaamisia liikkeitä, etten ehtinyt pitkästyä. Tunti vilahti ohi itse asiassa hirmu nopeasti ja yllätys yllätys, minulle tuli jopa hieman hiki. Hirmuisen jäykkähän minä olin, mutta sen kyllä tiesin. Toisaalta juuri siksi asanoiden venyttävyys tuntui hyvältä (aiemmin se tuntui kovin tuskaiselta - ja kuka nyt kaipaa epämiellyttäviä tuntemuksia). Mikä vieläkin yllättävämpää, seuraavana päivänä lihakseni olivat todella kipeät eli olin kuin olinkin tehnyt jotain oikein. Innostuin. Todella. 

Sammakkovenytyksessä olisi hyvä olla vähintään 5 min päivässä. Venytys
tuntuu sisäreisissä, mutta hoitaa myös alaselkää.

Seuraavalla viikolla menin tunnille uudestaan. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla. Kohta olin kokeillut vakihathajooga-tuntini lisäksi myös yin joogaa, astangajoogaa ja hot joogaa (sitä olin kokeillut tosin kerran aiemminkin ja siihen olisin varmasti hurahtanut, mutta matka sitä tarjoavalle joogasalille oli liian pitkä). Niiden lisäksi aloin käydä venyttely-tunneilla. Ja voi että! Mitä enemmän aloin venyä, sitä paremmaksi olo alkoi muuttua. Aiemmin superkireät takareiteni ja lonkankoukistajat eivät ole enää niin jumissa kuin ennen ja muutenkin koko kroppa tuntuu jotenkin aivan erilaiselta. Energiseltä ja jäntevältä.

Onneksi aika oli viimein kypsä minulle, joogalle ja venytyksille, sillä toki myös se, että ikää tulee enemmän, lisää tarvetta kehonhuollolle. Nyt tuntuu hurjalta, että vuosien ajan olen vain liikuttanut ja rääkännyt lihaksiani, mutten huoltanut niitä yhtään. Ei ihme, että olo oli välillä ihan todella tukkoinen ja paikat jumissa. 

Nyt olen lisännyt kokonaisviikkoliikuntaani, mutta keventänyt raskaus-astetta reippaasti. Käyn enää parilla raskaalla tunnilla ja loput viikosta joogaan, venyttelen (en vieläkään osaa venytellä kotona, mutta onneksi salini tarjoaa tunnin kestäviä venyttely-tunteja), kävelen tai käyn muilla kevyillä tunneilla. Ja voin paremmin kuin koskaan :) Ja mikä mielenkiintoisinta, myös henkinen hyvinvointini on parantunut. 

Aurinkoista viikon alkua <3