keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mansikka-manteli smoothie

En varmasti koskaan ikinä kyllästy pirtelöihin. Ja vain mielikuvitus on rajana, kun kehittelee niihin uusia, entistäkin parempia reseptejä. Voisin kyllä syödä vaikka kuinka kauan aina yhtä ja samaakin makua, mutta toki on kivempi välillä tehdä myös jotain uutta :) Nyt olen innostunut mansikka-mantelista! Veikkaan, että tähän kävisi mausteeksi hyvin myös tuore minttu, mutta sitä ei nyt meiltä löytynyt... Täytyykin ostaa sitä ja kokeilla ensi kerralla.   



Mansikka-manteli smoothie

1-2 dl suomalaisia mansikoita
1 luomubanaani
kauramaitoa
2 rkl Udo's oilia
3-4 rkl liotettuja chia-siemeniä
noin kourallinen liotettuja manteleita
1 rkl macaa
1 rkl riisiproteiinia

Blendasin ensin kaikki ainekset ja kaadoin ne lasiin. Lisäsin lopuksi lasiin smoothien pinnalle vielä hieman agavesiirappia ja sekoitin lusikalla. Namskis! 

Aurinkokin jo niin ihanasti paistoi tänä aamuna ja lupaili kevättä <3 Vaikka tämä talvi on ollut kaikin puolin tynkä, pimeää on silti ollut. Siksi aina, kun valoa alkaa olla enemmän ja mennään vauhdilla kohti kesää, mieliala saa energiaruiskeen. Nytkin jo kummasti hymyilyttää ja on jotenkin kevyempi olo :)
 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lifefactoryn lasinen juomapullo - miten välttää helposti BPA:ta

Muovista ja erityisesti BPA:sta eli Bisfenoli A:sta on puhuttu viime vuosina paljon. Se on mietityttänyt minuakin. 
 
WWF sanoo BPA:sta näin: 

"Bisfenoli on xenoestrogeeni, joka osaa matkia estrogeenihormonin toimintaa elimistössä. Aine pystyy vaikuttamaan haitallisesti kehon hormonijärjestelmään sekä mahdollisesti myös miesten lisääntymisjärjestelmään, kuten eturauhaseen ja sperman tuotantoon. Tytöille aine voi aiheuttaa aikaistunutta puberteettia ja naisille altistusta rintasyövälle, munasarjojen monirakkulaoireyhtymätaudille sekä keskenmenon riskin suurenemiselle. Myös vaikutuksia immuunijärjestelmään on havaittu."  

"Bisfenoli A:ta käytetään niin monissa kuluttajatuotteissa, että eräät tiedemiehet sanovat altistumisen sille olevan lähes jatkuvaa. Kemikaalille voi altistua etenkin ravinnon kautta. Sitä voi suodattua polykarbonaattimuoveista, kun esimerkiksi juo vettä tai virvoitusjuomia pullosta, joka on tehty polykarbonaattimuovista. Myös säilykepurkkien epoksihartsivuorauksesta voi liueta bisfenoli A:ta purkin sisällä olevaan ruokaan tai juomaan. Sitä voi päästä elimistöön myös eräistä hammaspaikoista. 
Erityisen huolestuttavaa on raskaana olevien naisten altistuminen bisfenoli A:lle sekä se, että sitä voi suodattua tuttipullosta vauvanmaitoon. Bisfenoli A saastuttaa myös ympäristöä. Sitä pääsee vesiekosysteemeihin ennen kaikkea teollisuus- ja kotitalousjätteestä ja jätevesipäästöistä. Bisfenoli A:ta voi päästä ympäristöön myös kaatopaikoilta. Tämän tuloksena sitä löydetään jokien vesistä, jokisuulahdista ja sedimenteistä. Bisfenoli A:ta on löydetty monista ruokana käytettävistä merenelävistä."

Kaikkein helpoin on aloittaa juomapullosta. Join arviolta 7 vuoden ajan vettä joka päivä puolen litran muovipullosta, jonka aina täytin sen tyhjennyttyä. Aloin käyttää vesipulloa samoihin aikoihin, kun lisäsin veden juontiani, jotta pystyisin pullon avulla seuraamaan, paljonko päivittäin juon. Kun sitten törmäsin jatkuvasti uutisiin BPA:sta, heitin lopulta muovipulloni roskiin ja kävin ostamassa lasisen litran vetoisen vesikannun pari vuotta sitten. Sekä kotiin että töihin. Siitä sitten kaadoin vettä lasiin ja join päivän mittaan noin pari pullollista. 
 
Edelleen käytin kuitenkin salilla muovipulloa, sillä se oli kevyt kantaa laukussa. Muistan myös lukeneeni, että kierrätyssymboli 1 eli PET-merkintä muovipullossa tarkoittaa sitä, ettei siinä ole haitallisia kemikaaleja. Mitä enemmän BPA:sta kuitenkin lukee, sen enemmän tekee mieli vähentää kaikin mahdollisin tavoin muovia arjessa, vaikka olisikin kyse niistä turvallisista PET-pulloista. Niinpä päätin vihdoinkin vaihtaa myös salipulloni lasiseen.

Rakastan uuden pulloni raikkaan turkoosia väriä!

Lifefactoryn lasipullo ei sisällä BPA:ta, ftalaatteja, PVC:tä tai polykarbonaattia. Sitä suojaavassa 100 %:sti myrkyttömässä silikonihupussa ei ole myöskään muovia. Pullossa on suuri suu (joka on samankokoinen kaiken kokoisissa pulloissa), joten siihen on helppo halutessaan lisätä joko jäitä, sitrusviipaleita tai teepusseja. Lisäksi pullon ja hupun voi pestä astianpesukoneessa joko yhdessä tai erikseen, samoin kuin korkinkin. 

Eikä suuri, 650 ml pullo edes paina niin paljoa kuin olin ajatellut (täytenäkään). Salikassissa sitä on siis aivan yhtä helppo kuljettaa kuin muovipulloakin. Spinning-tunnilla se ei tosin mahdu sisäpyörän juomapidikkeeseen yhtä hyvin kuin pienempi muovipullo, mutta mahtuu kuitenkin juuri ja juuri hieman työntämällä. Se on kuitenkin pieni miinus sen rinnalla, että saan vähennettyä muovin kanssa kosketuksissa olemistani. 

Myös monissa muovisissa tuttipulloissa on Suomessa ollut BPA:ta. Sen käyttö niissä kiellettiin kuitenkin koko Euroopassa vuonna 2011 varovaisuusperiaatteen mukaan: kemikaalin yhteisvaikutuksista tiedetään vielä niin vähän, että lopulta katsottiin parhaaksi kieltää kemikaali tuttipulloissa pitkään jatkuneen tutkimisen ja keskustelun jälkeen. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei kuitenkaan ole muuttanut siedettävän päiväsaannin rajaa, joka on asetettu tällä hetkellä 0,05 mg henkilön painokiloa kohti vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että BPA:ta on edelleen monissa muissa muovituotteissa ja perusjampan on vaikea tietää, missä sitä on ja missä ei. 

Aion tuosta kiellosta huolimatta joskus tulevaisuudessa hankkia myös tuttipullot lifefactoryltä. Sillä silti mieluummin aina kun vain mahdollista, haluan korvata muovin muilla vaihtoehdoilla. Se kun on nykyään mahdollista.   

Bisfenoli A on muuten todennäköisemmin huomattavasti vaarallisempaa pienille lapsille ja sikiöille kuin aikuisille.      


   
 BPA:lle altistumista voi helpoiten välttää tai ainakin vähentää seuraavasti:
  • Käyttämällä lasisia juomapulloja (myös tuttipulloja) tai juomalla vettä lasista.
  • Rajoittamalla säilykkeiden käyttöä ja pakattuna ostetun tai muovissa säilytetyn ruoan osuutta ruokavaliossa.
  • Välttämällä polykarbonaatista (PC) valmistettuja pulloja/astioita/ruokailuvälineitä (merkitään yleensä kierrätyssymbolilla 7), sillä polykarbonaatti sisältää BPA:ta. 
  • Välttämällä muovisten tuttipullojen lämmittämistä mikrossa tai kiehuvassa vedessä (vanhat ja naarmuuntuneet tuttipullot kannattaa poistaa käytöstä heti), sillä bisfenoli A liukenee nesteeseen nopeammin ja helpommin korkeissa lämpötiloissa.   

BPA:ta on muuten myös kassakuiteissa. Lopuksi täytyy kai mainita, etteivät kaikki tutkijat ole vielä vakuuttuneita BPA:n haitallisuudesta ihmisille. Näyttöä siitä on kuitenkin minusta jo ihan tarpeeksi. Ja niin kauan kuin ei olla varmoja, ainakin minä haluan pelata varman päälle. Ja jo aika pienillä muutoksilla kuormaansa voi vähentää helposti.   

torstai 20. helmikuuta 2014

Testissä Mutkutin saippuat

Sain testattavaksi Mutkutin käsin tehtyjä saippuoita sekä luffa-sienen. Mutkutti vetoaa minuun jo nimensä puolesta: se tulee sanonnasta "Mutku mie haluun!". Hauska nimi :) 

Käsin tehdyt saippuat ovat mielestäni aivan ihania! Ne eivät halkeile, ovat napakoita ja tuoksuvat niin hyviltä. Niin kuin myös nämä Mutkutin versiot. Testasin kahvisaippuaa, Rosmukka-shampoopalaa sekä kamomillalta tuoksuvaa Aavistus-saippuaa. Pidän myös siitä, ettei käsin tehdyissä saippuoissa ole mitään ylimääräistä (säilöntäaineita) ja että jokainen pala on tehty (vai pitäisikö sanoa "leivottu":)) huolella ja rakkaudella. 


Saippuat saapuivat söpöissä paketeissa.

Kahvisaippua on aivan taivaallisen tuoksuinen, pidän siitä todella paljon. Se myös kuorii ihoa kivasti, sillä siinä on kahvinpuruja. Pesin sillä koko kroppani ja hankasin sen vielä luffa-sienellä, vaikka pieni sieni onkin tarkoitettu lähinnä saippua-alustaksi. Kyllä tuli puhdasta ja iho jäi sileäksi ja pehmeäksi. 

Kahvisaippuaa voi käyttää myös käsisaippuana ja meillä se onkin ollut käytössä sekä käsi- että vartalonpesussa. Kun sitä säilyttää astiassa, josta vesi pääsee valumaan pois, saippua pääsee kuivumaan käytön välissä. Näin se ei muutu epähygieenisen limaiseksi ja myös säilyy pidempään. Se ei myöskään kuivattanut ihoa, vaan päinvastoin jätti sen pehmeäksi. 

Kahvisaippua ja Mutkutin puinen saippua-alusta.

Luffa-sieni on luonnonkuitua ja siten täysin biohajoava.

Aavistus-saippualla voi pestä koko vartalon hiuksia myöten. Se tuoksuu vienosti kamomillalta ja vaahtoaa hyvin, kun sitä hankaa hiuksiin. Toimi hyvin sekä vartalosaippuana että shampoona (myös mieheni tukassa)! Hiukset jäivät puhtaiksi, enkä ainakaan minä (eikä myöskään mieheni) huomannut minkäänlaista tahmaisuutta pesun jälkeen. Sitä voi nimittäin aluksi jäädä, jos ei ole tottunut markettishampoita miedompiin shampoisiin. Me tosin olemme pesseet hiuksemme aiemminkin silloin tällöin luomushampoolla, vaikkemme aiemmin olleet shampoopalaa kokeilleetkaan. Ehkä siksi molemmille riitti myös pelkkä yksi vaahdotus: alussa neuvotaan vaahdottamaan hiukset palashampoolla kaksi kertaa, jotta varmasti tulee puhdasta, sillä palashampoo todella on miedompi kuin markettishampoot. Se on kuitenkin minusta vain hyvä, näin hiukset eivät rasitu liikaa turhaan.

Mökille shampoopala olisi ihan must ja kulkisi kätevästi kauniissa Saiput-pussissa myös salille. Yllätyin hieman siitä, että pala vaahtosi niin paljon ja että sitä oli niin helppo käyttää shampoona: sen kun vain hinkkasi vedellä kostutettua saippuapalaa hiuksiin pariin eri kohtaan ja lopuksi hieroi koko päänahkaa sormin, jotta saippua levittyi joka paikkaan. Vaahtoa tuli niin reilusti, että kovin paljon palalla ei edes tarvitse tukkaa hieroa.     

 
Aavistus-saippua sisältää kamomillateetä, oliiviöljyä, kookosrasvaa, kovetettua kasvirasvaa, rypsiöljyä, ja risiiniöljyä.

Rosmukka oli myös kelpo shampoo. Sekin vaahtosi todella hyvin ja tuoksui omaan makuuni ehkä hivenen paremmalta kuin Aavistus. Ja tukasta tuli tosi puhdas :) Huuhtelin shampoopalan käytön jälkeen tukkani vielä hapanhuuhtelulla, kuten Mutkutin blogissa kehoitetaan. 


Hapanhuuhde

1-3 korkillista omenaviinietikkaa tai 1 tl sitruunahappoa
puoli litraa lämmintä vettä

Huuhtele hiukset hapanhuuhteella kiinteän shampoon eli shampoopalan käytön jälkeen, sillä se sulkee hiusten pinnan ja tekee niistä kiiltävät ja helposti kammattavat. Valuta hapanhuuhde hiuksiin hiljalleen. Huuhtele sen jälkeen hiukset vielä pelkällä vedellä.


Rosmukassa on muun muassa olutta, kananmunan keltuaista ja rosmariinin eteeristä öljyä.

Käytin hapanhuuhteeseen omenaviinietikkaa, sillä sitä sattui löytymään kaapista jo ennestään. Aika etikkaiselta se tuoksuu ja mietin, haiseekohan pääni sen jälkeen ihan etikalta. Yllätyksekseni ei haissut. Etikan lemu haihtui aika nopeasti pois, kun hiukset vähän ehtivät kuivahtaa. Ja tukka oli ihanan sileä!    


Saippuoita kannattaa säilyttää ilmavasti. Esimerkiksi
kierrätysmateriaalista valmistetussa Saiput-pussukassa.

Näiden testien jälkeen en enää todellakaan halua muita palasaippuoita käyttää kuin käsin tehtyjä! Shampoona aion jatkossa käyttää edelleen nestemäistä shampoota, mutta jatkan sen ohella ehdottomasti myös shampoopalojen käyttöä.  

PS. Mutkutti tarjoaa helmikuun loppuun saakka blogini lukijoille ilmaiset postikulut vähintään 20 euron tilauksista! Tilauksen lisätietoja-kenttään maininta "White Rabbit" riittää lunastamaan postikuluttomuuden.    
 
PPS. Mutkutin löytää myös AstuButiikkiin.fi:stä!  

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kahvilla Johan & Nyströmillä

En tiedä miksi en ole aiemmin käynyt Johan & Nyströmillä, vaikka kahvila sijaitsee hyvällä paikalla Katajanokalla (Kanavanranta 7C) eli suhteellisen lähellä keskustaa. Olin kyllä kuullut siitä, mutta usein tulee pyörittyä vain niissä samoissa tutuissa paikoissa, joissa on tottunut käymään. Niin väärin! No, nyt viimein ryhdistäydyin ja kokeilin jotain uutta. Täytyy sanoa, ettei käynti Johan & Nyströmillä takuulla jäänyt viimeiseksi! 

Kuva: Johan & Nyström


Vuonna 2004 perustetun kahvilan kahvi paahdetaan käsin kahdella, vuosimallia -56 olevalla paahtimella pienissä erissä. Johan & Nyström uskoo, että kyseinen hidas käsin paahtaminen saa kahvista esiin sen parhaat puolet. Ja sanoisin, että ainakin se kahvi, jota itse maistoin oli todella hyvää!     

Kahvila suosii reilua kauppaa, luomua ja Direct Trade -toimintamallia. Kaikki tarjolla olevat kakut ovat raakakakkuja ja lisäksi tarjolla on perinteisiä kahvilaherkkuja, suolaisia sandwichejä ja quicheita. 


Henkilökunta ja palvelu oli todella ystävällistä ja muutenkin paikassa oli sellainen fiilis ja energia, että tuntui kuin olisi omassa olohuoneessaan. Hämärä valaistus toi lisätunnelmaa.



Otin sumatralaista kahvia ja minttu-suklaaraakakakun. Kahvi tarjoiltiin kotoisasti Muumi-mukista ja kuten jo sanottu, se oli todella hyvää, samoin kakku! Se oli juuri sopivan minttuinen, muttei kuitenkaan liian makea, kuten monet tavalliset kakut. Isäni, jonka kanssa olin päiväkahvilla, valitsi quichen. Se oli myös tosi hyvää, sain nimittäin maistaa palan :)

Minttu-suklaaraakakakku

Quiche


Voin lämpimästi suositella tätä kahvilaa! Ja aion todellakin mennä toistekin myös itse :)  

lauantai 15. helmikuuta 2014

Casa Vintage, osa 2

Tässä vielä kuvia Casa Vintagen toisesta, suuremmasta liikkeestä :) Otin paljon kuvia inspiraatioksi itselleni, sillä liikkeen sisustus kolahti minuun täysillä! Rakastan muun muassa tuota alakerran keltaista lattiaa <3 














Ostin tuon toisena vasemmalla olevan nivelsormukseksi tarkoitetun sormuksen, joka mahtuu pikkurilliini :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Casa Vintage - Gili Trawanganin aarreaitta

Kuten olenkin jo maininnut, vietimme mieheni ja kahden ystävämme kanssa tammikuussa viikon Lake Toballa, viikon Pulau Wehilla ja viikon Gili Trawanganilla. Suosikkisaarekseni muodostui ehdottomasti Gili Trawangan, eikä suotta: saarella ei ollut lainkaan moottoriajoneuvoja (matkat taitettiin joko jalan, pyörällä tai hevoskärrytaksilla), sieltä löytyi ratsastustalli sekä vintage-kauppa Casa Vintage. 


Yllätyin melkoisesti, mutta tietenkin hyvin positiivisesti siitä, että löysin sieltä kaukaa Indonesiasta, tuolta pieneltä Gilin saarelta vintage-liikkeen :) Enkä ollut ajatellut, että pääsisin matkalla myös ratsastamaan, joten luonnollisesti hevostytöltä ropisee plussapisteitä sylikaupalla siitäkin! Ja olihan meidän päästävä ajamaan myös sillä hevoskärrytaksilla :)


Casa Vintagella oli itse asiassa saarella kaksi toimitilaa. Molemmat olivat todella kivasti sisustetut, mutta selvästi enemmän oli panostettu suurempaan liikkeeseen, joka oli mielestäni hieman syrjemmällä kuin pienempi kauppa. Matkaa niiden välissä ei kyllä ollut lopulta paljon, ehkä muutama sata metriä. 

Casa Vintagen tarina juontaa juurensa Ruotsiin, jossa kaksi ihmistä tapasi, perusti vintage-myymälän, kyllästyi pimeään ja synkkään Ruotsin talveen ja muutti Gili Trawanganin saarelle myymälöineen. Myytävät vaatteet on kerätty sieltä täältä ympäri maailmaa, mutta myynnissä oli myös nousevien, tuoreiden suunnittelijoiden vaatteita ja/ tai koruja. 

Liikkeellä on myös online-kauppa. Alla ja yllä kuvia pienemmästä liikkeestä. 













Ostin nuo viimeisen kuvan mustat pyöreät arskat, korvikset ja yhden paidan. Casa Vintage on erikoistunut mekkoihin ja niitä siellä olikin paljon. Vaikka saarella on aina lämmin, myynnissä oli myös villapaitoja :)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Olet mitä syöt - ja myös näytät siltä

Olin eilen hierojalla. Hieronta-aikani oli jo lopuillaan, kun hieroja totesi: "Sä taidat syödä ja elää aika terveellisesti". Vastasin, että itse asiassa kyllä ja kysyin, mistä toteamus kumpusi (en ollut aiemmin käynyt kyseisellä hierojalla enkä ylipäätään hierojalla pitkään aikaan). Hieroja siihen, että "Kyllä sen vaan näkee ja tuntee. Sun iho on esimerkiksi tosi hyvässä kunnossa, samoin lihakset ja kudokset tuntuu terveiltä ja elastisilta".

Kuva: Pinterest

Tarkensin vielä, että "Ai siis naaman iho on hyvä?", mutta kuulemma ihan koko vartalon ihoa hieroja tarkoitti. Hän kertoi, että kun näkee joka päivä hyvin erilaisia ihmisiä ammatissaan lähietäisyydeltä, hän huomaa asiakkaan vartalosta ja ihosta, miten hyvin tai huonosti tämä syö. Jos esimerkiksi asiakas syö paljon huonoa rasvaa, se puskee esimerkiksi selästä ulos ja iholla on silloin usein vahamainen töhkäkerros. Samoin lihasten elastisuudesta huomaa paitsi sen, urheileeko asiakas, myös sen, miten hän syö.

Kerrassaan hyviä uutisia siis: elämäntapani alkavat oikeasti todella tuottaa hedelmää. Olen kyllä tuntenut sen kehossani jo kauan, mutta oli ihana kuulla, että sen tuntee ja näkee nyt ulkopuoleltakin. 

Aika hurjaakin tosin. Vaikka olen tiennyt ruoan vaikuttavan terveyteen ja ulkonäköön ja sen olevan niiden perusta, en ole tajunnut, että ulkopuolinen voi myös todella nähdä ja tuntea sen noin selvästi, sekä hyvässä että huonossa. En siis ymmärrä miksi kukaan haluaisi ruokkia kehoaan tyhjillä, ravinnottomilla kaloreilla, kun terveyden ja hyvän olon perusta on niinkin yksinkertainen asia kuin ravinnerikas ruoka? Hieman kalliimpi ruoan hinta (vrt. pikaruoka vs. luomu) maksaa kyllä itsensä takaisin terveenä kehona ja energisenä mielenä.

Kuva: Hippie Style

Valitettava tosiasia on, että moni on niin tottunut huonon ja tai köyhän ravinnon aikaansaamaan tunkkaiseen oloon, ettei edes tajua kärsivänsä huonosta olosta. Väsymys, päänsärky, masennus yms. ovat useille normaaleja olotiloja. Aika hurjaa sekin. Moni voisi yllättyä olotilansa kohennusta, jos innostuisi kokeilemaan ravinnerikasta, puhdasta kunnon ruokaa pikaruoan, einesten, sokerin ja muiden höttöhiilareiden sijaan. Onneksi on paljon myös niitä, jotka ovat viime aikoina heränneet ja kiinnostuneet omasta hyvinvoinnistaan. Tietoa ja vaihtoehtoja on ainakin saatavilla enemmän kuin koskaan. 
 
Energistä keskiviikkoiltaa <3    

tiistai 11. helmikuuta 2014

Biitsikiharat ja tukkayllätys

Palaan vielä tämän ja muutaman muun postauksen verran Indonesiaan. Olimme siis matkalla kolme viikkoa, jonka aikana kiertelimme eri saarilla rinkka selässä. Sanomattakin on selvää, että tämän tyyppiselle matkalle otetaan niin vähän tavaraa kantoon kuin vain suinkin mahdollista. Normaalisti pakkaan aina aivan liikaa vaatteita, mutta tällä kertaa osasin olla maltillisempi. 

Kosmetiikkaa on pakko olla jonkin verran mukana, mutta senkin kohdalla nipistin määrän minimiin. Esimerkiksi hiustuotteistani otin mukaan shampoon ja hoitoaineen lisäksi vain Balmainin suolasuihkeen. Tykkään siitä kovasti, vaikkei se olekaan luonnonkosmetiikkaa (jota yleensä käytän). Yhden tuotteen ja sormin möyhimisen avulla sain aikaan vallan mainion lomalookin, joka toimii toki myös arkena :)  


Tukkani on luonnonkihara, joten se kihartuu märkänä kivasti ihan vain käsin puristelemalla. Kun siihen lisäksi suihkii suolasuihketta, saa bonarina rakennetta ja kunnon biitsilookin. Välillä rutistelin loivempaa kiharaa ja välillä hieman käkkärämmän pään. Kun suolasuihketta suihkii erityisesti tyveen, saa mukavasti lisää kuohkeutta, eikä tukka roiku liiskana päätä pitkin. 


Käytin suolasuihketta lähinnä pyyhekuivaan tukkaan ja annoin kuivua itsestään, mutta salt spraytä voi hyvin käyttää myös kuiviin hiuksiin. Olen kokeillut muutaman muunkin merkin suolasuihketta ja sanoisin, että Balmain on niiden kärkijoukossa, ellei jopa paras. 

Vastaava tuote luomuna (tai oikeastaan 82 % luomuna) olisi esimerkiksi TIGI'n Love Peace & The Planet Totally Beachin Styling Mist. Se tuoksuu hyvältä, muttei ole läheskään niin pitävä ja rakennetta antava kuin Balmainin. 


Mitä siihen hiusyllätykseen tulee, niin vahingossa ja täysin suunnittelematta tulin testanneeksi myös pesemättömyyden vaikutusta rasvoittuvaan päänahkaani. Normaalioloissa pystyn pidentämään pesuvälejä ainoastaan kuivashampoon ansiosta; jollei sitä olisi, minun olisi pakko pestä hiukset joka päivä. Sen verran rasvaiseksi ne nimittäin menevät päivässä, että sellaisella liimaletillä ei vaan voisi julkisesti esiintyä. Olenkin monesti ollut älyttömän kiitollinen sille, joka keksi kuivashampoon! En pysty enää elämään ilman sitä.

Mutta niin, reissussa rähjääntyy ja laiskistuu. Matkan puolivälissä oli sellainen viikko, etten huomaamattani pessyt hiuksiani lainkaan. Tai no, kävin kyllä uimassa, muttei suolavesihuuhtelu shampoopesusta kai oikein käy. Mielestäni tukka ei ollut kuitenkaan niin pahasti likainen, että se olisi ollut pakko pestä, joten päädyin koko ajan siirtämään pesua. Ja käytin kuitenkin joka tapauksessa päivisin huivia, jotteivät hiukseni olisi kuivuneet auringossa täysin korpuiksi. 

Niinpä siinä kävi sitten niin, etten pessyt tukkaani viikkoon. Kun seuraavan kerran lopulta pesin sen, päänahka ja hiusten tyvi eivät enää rasvoittunutkaan niin nopeasti uudestaan kuin aiemmin. Olen ihan hämilläni, sillä nyt voin olla ilman kuivashampoota ihmisten ilmoilla, vaikka olisin pessyt hiukseni viimeksi toissapäivänä. Ehkä jopa vielä silloinkin, kun pesusta on kaksi päivää. Jos venytän pesua vielä tuota pidempään, tarvitsen vasta hätiin kuivashampoon. Se on todella hyvin entiselle superrasvoittuvalle päänahalleni!    
            

maanantai 10. helmikuuta 2014

Astu Butiikkiin!

Törmäsin äskettäin AstuButiikkiin.fi-nimiseen palveluun, joka kerää yhteen pieniä suomalaisia yrityksiä, tai paremminkin noiden yritysten verkkokauppoja. Kaikki mukana olevat yritykset valmistavat reiluilla menetelmillä yksilöllisiä käsityö- ja design-tuotteita. Mielestäni ihan loistava palvelu! 

AstuButiikkiin.fi:n perustaja Mari Moilanen myös bloggaa. Blogissa Mari valottaa yrityksensä tarinaa tarkemmin ja sieltä voi käydä tsekkaamassa kaikki mukana olevat yritykset sekä palvelua koskevat uutiset. AstuButiikin löytää myös Facebookista.    

Tuen mielelläni suomalaisia pienyrityksiä. AstuButiikkiin.fi:n kautta löysin esimerkiksi seuraavia itselleni täysin uusia yrityksiä ja ihania tuotteita, joista inspiroiduin: 


Hame: Tiina Talvikin pöytäliinahame, tiinatalvikki.com / Lasten hame: KongaRoon Niittynen singoallamekko, kongaroo.fi
 
Mekko: Värisuoramekko, ompelimoliina.fi / Matto: Lumme, loruloimi.com

Tunika: HiiA kierrätyskankainen retrotunika, hiia.fi / Lasten takki: KongaRoon päivänkakkaratakki, kongaroo.fi

Vasemmalla: Tessa-neulosmekko, secondchance.fi / Oikealla: Monika-tunika, secondchance.fi

























torstai 6. helmikuuta 2014

Marjaisa suklaapirtelö

Söin (tai join) Indonesiassa lomamme aikana useita hedelmämehuja, -pirtelöitä, -shakeja. -lasseja ja -smoothieita. En oikein aina päässyt selville, olivatko kaikki samaa kamaa eri nimestä huolimatta vai eivät.


Jos nyt oikein ymmärsin, hedelmämehut olivat pääosin pelkkää hedelmää ja kookosmaitoa (joskus joukkoon oli lisätty myös maun perusteella hunajaa - toivottavasti maistoin oikein, koska toinen vaihtoehto on sokeri ja se ei ole koskaan hyvä juttu...) kun taas shaket, smoothiet ja lassit koostuivat hedelmästä, hunajasta ja jogurtista. Joissain paikoissa pirtelöihin laitettiin myös jäitä. Gilin saarelta löysimme kahvilan, jossa pirtelöön sai heraproteiinia. Silti sanoisin, että aika samalta pirtelöt maistuivat ravintolasta riippumatta, oli nimenä sitten mehu, smoothie, lassi tai mikä ikinä :) 


Avocado juice, banana juice, coconut shake ja strawberry shake muodostuivat ehdottomiksi suosikeikseni. Kerran maistoin myös healthy shake -nimellä mainostettua pirtelöä, jonka tarkempaa nimeä en tietenkään enää muista. Komponentteina siinä oli ainakin kookosmaitoa, mustikkaa, hunajaa, sitä heraprotskua ja banaania. Very good!  


Mainittakoon myös, että ihan aina ei saanut sitä makua, mitä olisi halunnut. Esimerkiksi avocado ja mansikka olivat kausimakuja, joten osasta ravintoloista ne olivat tähän aikaan vuodesta loppuneet. Gilin saari oli ainoa kohteemme, missä sain mansikkaa, mutta kookosta ja avocadoa sieltä ei sitten saanutkaan. Onneksi ehdin juoda niitä riittämiin ensimmäisen kahden viikon aikana Lake Toballa ja Pulau Wehilla :) Banaanimehu oli ainoa varma valinta: sitä sai lähes satavarmasti mistä vain, milloin vain.    
  
Vaikka Indonesian pirtelöt olivat hyviä, eivät ne silti ihan niin hyviä olleet kuin superpirtelöt täällä Suomessa. Niitä oli kyllä melkoisen ikävä reissussa :) Oodina superpirtelöille, marjaisa suklaapirtelö à la Pinja! 


Marjaisa suklaapirtelö

1 luomubanaani
1 pieni avocado
kookosmaitoa
3 rkl macaa
2 rkl Udo's Oilia
1 rkl psylliumkuitua
hippunen ginsengiä
2 rkl CocoVin marjajauheseosta (sis. raakasuklaata)

Älyttömän hyvää tuli! <3