perjantai 1. marraskuuta 2013

Työelämän muutos

Olin keskiviikkona kuuntelemassa Saku Tuomista Sugarin pressipäivässä. Täytyy sanoa, että Saku puhui asiaa ja vielä niin hauskasti, että sai yleisön myös nauramaan. Oli ilo kuunnella puhujaa, joka on itse aidosti innoissaan puhumastaan asiasta! Oikeastaan sellainen henkilö, joka ei innostu asiastaan, ei edes voi olla hyvä puhuja.

Luennon aihe oli työelämän muutos. Suurin osa työssäkäyvistä ihmisistä kun on siirtynyt nyky-yhteiskunnassa tehdastyöstä ajatustyöhön. Sakun mielestä työelämässä pitäisi tämän johdosta siirtyä mittaamaan työssä vietetyn ajan sijaan aikaansaamista.

Olen samaa mieltä, että onhan se hieman hölmöä, jos joku saa hommansa tehtyä neljässä tunnissa, hänen täytyy silti notkua työpaikalla se kahdeksan tuntia. Toisaalta Saku kertoi myös, että on tutkittu tosiasia, että ihminen pystyy olemaan supertehokas vain maksimissaan 4 tuntia per päivä. Työpäivässä kannattaa siksi olla myös sellaista "löysää" jolloin on aikaa yllättäville käänteille tai muuten vaan aivojen tuulettamiselle. Eli ehkä on kuitenkin ihan järkevää, että työpäivät ovat ainakin hieman pidempiä kuin vain sen tehokkaimman työskentelyajan verran. Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, onko juuri kahdeksan tuntia hyvä mitta.  

Oli myös mielenkiintoista kuulla, että ajatustyötä tekevän ihmisen aivot eivät lepää oikeastaan koskaan, sillä ei ole mahdollista olla ajattelematta. Siksi aivot saattavat prosessoida alitajuisesti työjuttuja myös vapaalla. Siksi työasioita ei enää iltaisin kannattaisi ajatuksella miettiä. Saku myös totesi, että ainakin hänen kohdallaan myös ne parhaat (työ)ideat tulevat juuri silloin, kun hän tietoisesti päättää olla ajattelematta työasioita - esimerkiksi viikonloppuisin.

Se, että työ sekoittuu vapaa-aikaan, on kyllä totta ainakin omassa työssäni toimittajana. Vaikka olen vapaalla enkä tietoisesti ajattele työasioita, aivoni kuitenkin skannaavat kaiken kokemani, lukemani ja ympärillä tapahtuvat asiat eräänlaisen työseulan läpi mahdollisina juttuaiheina. Mutta en koe sitä huonona tai stressaavana asiana, päinvastoin. Tunnen olevani onnekas, koska teen työkseni sitä, mistä nautin ja kirjoitan asioista ja teemoista, joista olen kiinnostunut myös vapaa-ajallani. Siksi en voi täysin olla irrallaan työstäni koskaan ja siksi työminäni sekoittuu siviiliminääni.

Toinen seikka, johon Sakun mielestä pitäisi panostaa enemmän, on itsensä johtaminen eli oman työn parempi hallinta ja suunnittelu. Tähän liittyi myös kohtuus, eli se, ettei tehtäisi liikaa töitä. Tai lähinnä se, ettei suostuttaisi ottamaan niitä niin paljon omille harteille, vaan osattaisiin sanoa välillä myös ei. Koska jos niin ei tee, seuraa väistämättä enemmän tai vähemmän väsymystä, uupumusta ja tunnetta, ettei hallitse työtään.  

Saku vertasi tuota kohtuutta Ruotsin laivan buffettiin. Sitä pidetään pahana paikkana, koska siitä tulee aina niin ähkyyn. Herää kuitenkin kysymys: onko sitä pakko ahtaa aina itsensä niin ähkyyn, että joutuu kierimään buffetista ulos? Miksei vain voisi syödä kohtuullisesti, jottei tulisi ähkyä? 

Samalla tavalla pitäisi työpaikalla osata tunnistaa omat voimavaransa ja jos työtä tarjotaan liikaa, pitäisi reippaasti sanoa, ettei ehdi eikä pysty tekemään sitä kaikkea. Tämä oli minusta hyvä pointti, sillä kuulun juuri niihin, jotka eivät osaa pysyä kohtuudessa ainakaan siellä Ruotsin laivan buffetissa....

Kuva: Pinterest


Rentoa viikonloppua, älkää ajatelko työasioita <3  

2 kommenttia:

Jos haluat piristää päivääni, kommentoi :)