maanantai 22. huhtikuuta 2013

Suorituselämästä merkityselämään

Olin viime torstaina Sugarin lehdistöpäivässä kuuntelemassa Isa Merikallion luentoa yhden sanan elämänmuutoksesta. Isa puhui Suorituselämästä merkityselämään -kirjansa pohjalta ja täytyypä sanoa, että hän otti esille todella mielenkiintoisia ja miettimisen arvoisia asioita!


Jäin pohtimaan Isan luennosta erityisesti sitä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana tietokoneella käytetty aika on lisääntynyt kahdella tunnilla per päivä. Ja tämä on siis vapaa-ajalla tapahtuvaa tietsikan käyttöä ja aika on tietenkin pois esimerkiksi läheisten ihmisten kanssa vietetystä ajasta tai liikunnan harrastamisesta. Samalla TV:n katseluun käytetty aika on pysynyt entisellään. 

Vaikka koneella tehtäisiin kivoja ja itselle mieluisia asioita, sähköisyys ja ruudun tuijottaminen kuluttavat aivojen energiaa. Koska meillä on vain rajallinen määrä tahdonvoimaa, tietokoneella jumittamisen jälkeen ei vältämättä sitten enää jakseta esimerkiksi lähteä salille, vaikka haluttaisiinkin. Energiaa ei vain enää ole. 

Ei mikään pikkujuttu tuo. Aloin miettiä, että itsekin sitä istuu nykyään koko päivän koneella ja entistä useammin myös illalla. Ja vaikka teen tässä ruudun ääressä sellaisia juttuja, joista oikeasti pidän paljon (kuten esimerkiksi kirjoitan tätä blogia), samalla moni muu juttu jää sitten tekemättä. Pitäisi varmaan tietoisesti alkaa vähentää koneen käyttöään...

Isa puhui myös maailmamme täyttävästä mitä-ähkystä: päivämme täyttyy nykyään sen miettimisestä mitä pitäisi tai mitä haluaisimme tehdä. Nykyään valinnan varaa on niin valtavasti, ettei se enää helpota elämää, vaan päinvastoin tekee siitä entistä hämmentävämpää ja stressaavampaa. 

Valinnan vaikeus johtaa myös jossitteluun. Olisiko sittenkin se toinen vaihtoehto ollut parempi? Huomaan tämän myös itsessäni. Jos menen esimerkiksi (vintage:))kauppaan, joka on täynnä kaikkea ihanaa, menen usein ihan pyörälle päästäni ja sinkoilen sitten vain ainakin aluksi hämmentyneenä sinne tänne, osaamatta keskittyä kunnolla mihinkään. Tavaraa ja valintoja on vain yksinkertaisesti liikaa.

Moni sellainen asia, joka ei vaatinut muutama vuosikymmen sitten tietoista päätöstä, vaatii sellaisen nyt: mikä minusta tulee isona, mitä opiskelisin, aloittaisinko yrittäjänä vai jäisinkö työntekijäksi ja mille alalle? Mitä pitäisi tehdä ihmissuhteissa, erota vai jatkaa? Mennäkö naimisiin vai ei, lapsia vai ei? Milloin olisi hyvä aika hankkia lapsia, mitä harrastaisin ja mitä valitsisin lapselle harrastukseksi, milloin jäisin eläkkeelle jnejne. Vaihtoehtoja on niin paljon, että turrumme niihin ja vaadimme koko ajan entistä enemmän. Silti, vaikka tulotasomme nousee ja vapaa-aikaa on keskimäärin enemmän kuin ennen, emme ole tyytyväisiä. Jotain puuttuu.

Monelle elämä on nykyään suorittamista. Isakin kertoo kirjassaan valinneensa huomaamattaan sellaisia asioita, jotka olivat riittävän haastavia suorittamiseen ja menestymiseen ja joita maailma arvosti. Hän tulkitsi alitajuisesti tulevansa sitä onnellisemmaksi, mitä enemmän ja mitä suurempaa saavuttaisi ja mitä enemmän tienaisi. Ja eli siinä samalla sitten kun -elämää. Kunnes joutui kolariin ja alkoi kyseenalaistaa asioita. 

Jo Isan luennon kuunneltuani ja parikymmentä sivua kirjasta luettuani totesin, että hän onnistuu osumaan aika hyvin nyky-yhteiskunnan ja -ihmisten ongelmiin. Sain myös paljon miettimisen aihetta. 

Suosittelen lämpimästi kyseisen kirjan lukemista kaikille, sillä se sai ainakin minut nyökkäämään monta kertaa, että aivan.

Lopuksi vielä muutama kuva kyläilystä Sugarilla :) 

Ihastuin Sugarin vanhoista viinilaatikoista tehtyyn kirjahyllyyn. Ihan mahtava idea :)
Täytyy alkaa metsästää meille kotiinkin tällaisia viinilaatikoita :)



Tarjolla oli kookosvettä ja ihania cocktailpaloja mm. tofusta. Lempparini oli kesäkurpitsarulla, jonka sisällä oli juustoa ja pähkinöitä. Myös rullan vieressä oleva kaurakeksi karpalovaahdolla oli myös tosihyvää :)

Haluan meille tollasen samanlaisen oranssin lattiatyynyn :) Love it <3
Aina Sugarissa käydessäni ihmettelen tätä härpäkettä... On se kuitenkin ihan kiva piriste tuohon muuten melko harmaaseen maisemaan. 

PS. Mitä mieltä olette blogin uudesta lookista?

6 kommenttia:

  1. Jippii! Hienolta näyttää :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava juttu! Tässähän tulee ihan ajatuksia päähän ;)

    VastaaPoista
  3. Nyt vast löysin :(. Mutta, mutta parempi myöhään ku i milloinkaan. Lookista en osaa sanoa mitään, mutta kivoja juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Kiitos siis kommentistasi!

      Poista

Jos haluat piristää päivääni, kommentoi :)