Yy, kaa, koo: juokse!

Kuntosalillani starttasi hiljattain uudet run- ja jog-ryhmäliikuntatunnit. Periaatteena on lähteä juosemaan lähimaastoon yhdessä ohjaajan johdolla. Run-tunnilla mennään hieman kovempaa ja jog on sitten rauhallisempitahtinen tunti. Kokeilin eilen tuota runia ja yllätyin positiivisesti. Siis miten ihmeessä kukaan ei ole keksinyt tätä aiemmin?

Minua hieman hymyilytti, kun juoksujengimme lähti liikkeelle. Tässähän ollaan kuin yläasteen liikuntatunnilla :) Kahdentoista hengen juoksuporukassa oli kuitenkin jotenkin tosi hauska juosta. Jopa neljä miestäkin oli lähtenyt mukaan. Yleensä lenkkeilen lähistöllä asuvan ystäväni kanssa, mutta koska ihan aina aikataulumme eivät mene yksiin, on run-tunti ihan mahtava juttu. Kyllä sitä aina mieluummin porukassa juoksee kuin yksin. 

Hölkkäsimme ensin itsemme alkulämpöön. Sitten oli vuorossa kaksi settiä intervallijuoksua: ensin kolme minuuttia reipasta lenkkihölkkää, sitten kaksi minuuttia reipasta juoksua ja lopuksi minuutti niin kovaa kuin kintuista lähti. Jokaisen tason välissä huilattiin ja tasattiin hetki hengitystä hitaasti hölkäten.  

Vaikka en ole juossut lainkaan koko talvena ja olin ennen tätä käynyt vain yhdellä puolen tunnin kevyellä lenkillä, yllätyin siitä kuinka hyvin jaksoin vetää nuo intervallit. Se oli siksikin ehkä itselleni ylläri, sillä en ole nyt parin viime kuukauden aikana urheillut yhtä usein kuin tavallisesti inhottavasta ja epäminämäisestä väsymyksestä johtuen. Nyt energiataso tosin tuntuu taas lähes normaalilta, jee :) 

Lenkkipolulla oli vielä lunta muutamassa kohdassa ja sen verran myös mutaa, että ihmettelen kenkien selvinneen näin vähällä!

Tein vain sellaisen amatöörimäisen virheen noilla intervalleilla, että juoksin ensimmäisen täysiä-pätkän todellakin niin kovaa kuin ikinä jaksoin. Tai no, jaksoin juosta täysillä vain noin kaksi kolmasosaa pätkästä, sitten oli pakko hieman hellittää tahtia. Kun pilli vihelsi minuutin päättyneen ja hidastin hetkeksi kävelyyn, tuntui että keuhkot ovat repeämäisillään ja hieman jopa oksetti. Ainakin siis todella vedin täysillä ja siitä olin kyllä ylpeä :) Oli myös kiva nähdä, että jaksoin oikeasti juosta noinkin pitkään (minuuttikin voi tuntua toisinaan järkyttävän piiiiiiitkältä!) niin lujaa, että sain ohitettua monta juoksujengiläistä ja olin lopulta kolmas, jos nyt halutaan pitää viimeistä juoksupätkää leikkimielisenä kisana :) Minua ennen oli vain kaksi miestä, jotka selkeästi olivat hyvässä juoksukunnossa. 

Mutta mutta. Koska vedin ensimmäiset intervallit (tai siis lähinnä sen vikan pätkän) melkolailla äärirajoillani, takaisin tullessa reidet huusivat sen verran kovaa hoosiannaa ja muutenkin olo oli jo sen verran kaikkensa antanut, että minun oli pakko pitäytyä jengin hännillä toisen samanlaisen intervalli-setin ajan.

Tunnin lopussa oli vielä viesti. Siihen mennessä olin jo saanut voimani suurin piirtein takaisin ja jaksoin siis innostua pikkulapsen tavoin viestikisasta :) Meidät jaettiin kolmeen neljän hengen porukkaan ja sitten taas juostiin kilpaa. Kun osa juoksi, toiset tasapainoilivat eli saimme myös keskivartalotreenin lenkin lomassa. 

Tuli muuten ihan lapsuus mieleen tuosta viestistä! Mietin siinä, kuinka sitä lapsena pelailtiin ja kisailtiin vastaavanlaisten liikunnallisten leikkien parissa kaikki iltapäivät pitkälle iltaan ulkona ja saatiin samalla kuin huomaamatta liikuntaa. Oi niitä aikoja :) 

Raitis ilma, juoksu, yhdessä lenkkeily ja erityisesti se viestikisa tekivät tepposensa ja olin ihan fiiliksissä koko loppuillan. Tuollaiselle ryhmälenkille pitää mennä toistekin. Ja miksei vastaavaa voisi järjestää omassa kaveriporukassaankin? :)

PS. Eilinen fiilistely on tänään vaihtunut tuskallisen kipeisiin lihaksiin (etenkin reidet ja vatsalihakset ovat saaneet osumaa)... Olipahan ainakin tehokas treeni, sillä en muista milloin olisin viimeksi mennyt näin jumiin lenkistä! :)