Matka oli itse asiassa etukäteis 30-vuotissynttärilahjani. Oikeasti täytän pyöreitä vasta tammikuussa, mutta silloin tädilläni ei ole mahdollisuutta lähteä reissuun.
 |
| Bergamo |
Lensimme Lappeenrannasta Ryanairilla Bergamoon, jonne saavuttuamme lähdimme suoraan junalla Veronaan. Matka kesti pari tuntia ja siihen sisältyi junan vaihto Bresciassa. Hirmu kätevää! Trenitalia oli myös mielestäni kohtuuhintainen VR:n hintoihin verrattuna; 9, 30e/ naama tuosta matkasta.
Oleskelimme suurimman osan lomastamme Veronassa, yhteensä viisi päivää. Yhden niistä vietimme tosin Venetsiassa, jonne matkustimme pari tuntia suuntaansa junalla. Loppuloman tukikohtamme oli Bergamo, josta käsin puksutimme taasen junalla tunnin matkan Milanoon päivävisiitille.
 |
| Veronan läpi kulkee Adigejoki. Yritin uida siinä, mutta se olikin jääkylmää! Hyrrrrr... |
Aurinko paahtoi lähes koko loman ja lämpö kipusi parhaimmillaan 42 asteeseen. Ainoastaan yhtenä päivänä satoi, mutta se ei sinänsä haitannut, sillä sadepäivä oli juuri se päivä, kun siirryimme Veronasta Bergamoon eli matkustuspäivä. Iltapäivän pidimme sadetta ja siinä vaiheessa myös ukkosta (joka johti myös rakeiden satamiseen) hotellissamme lukien ja kamomillateetä juoden.
Täytyy kyllä sanoa, että sade teki terää! Ilma raikastui ja viileni aika mukavasti. Sillä vaikka pidän kesästä ja lämmöstä, jatkuva yli kolmenkymmenen asteen helle voi olla myös aika raskas, varsinkin kun koko ajan kävelee kaupungilla ja kiertelee nähtävyyksiä...
Veronan paras anti - Julian parveke ja oopperat x 2:
 |
| Julian parvekkeella :) |
Julian parvekkeella oli koko ajan hirveä turisturyysis. Joku oli aina poseeraamassa Julian patsaan kanssa, joten sai olla vikkelä, jos halusi kuvan pelkästä patsaasta :) En tiedä mikä juttu se oli, että monet halusivat itsestään sellaisen kuvan, jossa pitävät kättään Julian oikean rinnan päällä.. ehkä se tuo onnea?
Rakastan muutaman vuoden takaista jenkkielokuvaa Rakkauskirjeitä Julialle, jonka tapahtumat sijoittuvat lähinnä juuri Veronaan. Siinä Julian parvekkeen alla on seinä, jonne voi jättää kirjeen Julialle. Elokuvassa naispäähenkilö Sophie löytää seinän raosta 1950-luvulla kirjoitetun kirjeen ja vastaa siihen. Tästä alkaa ihanan romanttinen seikkailu, jonka katsoessani itken aina (kuten yleensäkin vähänkään koskettavissa leffoissa) :)
Oikeasti parvekkeen alla ei ollut elokuvan kaltaista kirjeseinää, vaan seinä, jolle saattoi jättää rakkauslukon. Julian talon sisäpihalle johtavassa käytävässä oli myös valtavat määrät liidulla kirjoitettuja nimiä, kun turistit olivat kirjoittaneet oman ja rakastettunsa nimet sydämen sisään. Julian talon sisällä on nykyään Shakespearen Romeolle ja Julialle omistettu museo, jossa tosin sai halutessaan kirjoittaa tietokoneella sähköisen kirjeen Julialle. Pöh, ihan tylsää... Olisi ollut niin kivaa, jos oikeastikin siellä olisi ollut vain seinä, jonne jätetään käsinkirjoitettu kirje.
Kävimme myös katsomassa pari oopperaa Veronassa, Nabuccon ja Aidan, jotka olivat ihan näkemisen arvoisia, vaikka en sinänsä mikään oopperaihminen olekaan. Enemmän tykkäsin Aidan musiikista ja visuaalisuudesta kuin Nabucosta, joka oli mielestäni aika pliisu visuaalisesti. Tosin Aidassa meillä oli kaikkein halvimmat liput (25e tsibale) ja paikatkin olivat siis ne kaikkein vaatimattomimmat.
 |
| Arena di Veronan edessä Aidan alkamista odottaen. |
Vaatimaton tarkoittaa kivipenkkiriviä, jossa ei ole selkänojaa. Koska päivällä oli ollut lämpöä 42 astetta ja illalla vielä puoli kahdeksan aikaankin oli 34 astetta, kivet olivat keränneet itseensä hyvän tovin lämpöä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että paikalleni asetuttuani tunne oli kuin olisin istunut tulisilla hiilillä... Jalkojakin poltteli, koska niiden alla oli sitä samaista kiveä ja jalassa minulla oli vain ohutpohjaiset sandaalit. Pitkälahkeinen haalari oli kyllä niiiiiiin väärä asuvalinta sille illalle, sillä melko pian sääriä pitkin alkui valua vuolaat hikinorot. Ei auttanut muu kuin kääriä lahkeet shortseiksi ja leyhytellä naamaa viuhkalla. Lähes jokaisella muuten oli viuhka mukana ;)
 |
| Jengiä oli Arena di Veronassa kuin pipoa kuumasta illasta huolimatta. |
Venetsia:
Venetsia oli hieno kaupunki! Kaikki ne pienet sillat, kapeat kujat ja lukemattomat pikkuputiikit luovat ihan omanlaisensa tunnelman. Ja tokihan gondoliajelullekin oli päästävä :) Tosin kaupungista olisi nauttinut varmaan enemmän pahimman turistisesongin ulkopuolella ja hieman viileämmässä säässä.
 |
| Rialton silta |
Milano:
Milano tuotti pienen pettymyksen: kaupunki oli kallis, palvelu töykeää eikä näkemistä Duomon lisäksi oikein ollut. Kaupatkin rajoittuivat ainakin keskustassa lähinnä desing-liikkeisiin, joiden sisältöön minulla ei ole varaa ja niiden tyylikin oli hyvin kaukana omastani.
Enemmänkin olisin halunnut koluta mahdollisia vintage-liikkeitä, mutta ainakaan Google ei sellaisia löytänyt Milanosta :( Voihan olla, että niitäkin olisi jossain sivukujilla ja kauempana keskustasta ollut, mutta niiden löytämiseen olisi pitänyt olla opas ja kiertelyyn enemmän aikaa kuin päivä. Shoppailuni rajoittuivat siis rautatieaseman yhteen putiikkiin, josta löysin hameen, vyön ja pari T-paitaa.
 |
| Milanon rautatieasema |
 |
| Muutama pulu oli Piazza di Duomolla. |
 |
| Duomo di Milano |
Duomo eli Milanon tuomiokirkko veti sanattomaksi. Katedraali kohosi goottilaistyylisen majesteetillisena kohti taivaita, enkä voinut kuin ihmetellä, miten sellainen on saatu rakennettua joskus Rooman valtakunnan aikana eli joskus mitä.... 1300-luvulla. Rakennuksen edessä seistessään tunsi itsensä jotenkin hyvin pieneksi. Sisälle Duomoon en päässyt shortsieni takia, mutta toisaalta minulle riitti vallan mainiosti se, että sain ihailla kirkon arkkitehtuuria ulkopuolelta käsin.
Sellainen reissu siis se :) Loman kohokohtia olivat kyllä ehdottomasti Julian parvekkeella ja patsaalla visiteeraaminen, oopperat Nabucco ja Aida Veronan amfiteatterissa, Venetsia kokonaisuutena ja erityisesti gondolikyyti sekä Milanon Duomon näkeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos haluat piristää päivääni, kommentoi :)