Avocadojäätelö

Maistuisiko täyteläisen kermainen avocadojäde? No kyllä kiitos :) Tällä reseptillä tulee todella namia jätskiä!  

Tällä kertaa sain koostumuksenkin kohdilleen. Sekoitin jäätelöä jäätymisen aikana useammin kuin ensimmäisellä kokkauskerralla, kaikkiaan kolme kertaa puolen tunnin välein, niin johan tuli heti kuohkeampaa settiä. 

Avocadojäätelö

3 kypsää avocadoa

1 jäinen banaani

2 dl kookoskermaa

1 rkl hunajaa

2 rkl heraproteiinia

2 rkl lucumaa

1,5 rkl carob-jauhetta

Blendaa ainekset ja jäädytä haluamassasi astiassa pakastimessa. Jäätymisen aikana kannattaa olla kotona ja laittaa itselleen herätys puolen tunnin välein, sillä muuten jäätelöä ei muista sekoittaa tarpeeksi usein. Sitä tulisi sekoittaa oikein kunnolla ainakin 2-3 kertaa valmistumisen aikana. 

 Aurinkoista viikonloppua <3

Hymy Raw Food Cafe

Käväisin tänään lounaalla Hymyssä (Katariinankatu 1), Helsingin toisessa tuoreessa raakaherkkukahvilassa. Hymy aukesi vasta reilut kolme viikkoa sitten, eli vain kuukausi sen jälkeen kun kahvila Kuuma avasi ovensa. 

Olen halunnut mennä käymään Hymyssä siitä saakka, kun tämän kuun alussa kävelin sattumalta Aleksanterinkadulla kahvilan kyltin ohi. Olin tuolloin menossa leffatreffeille, enkä silloin vielä ehtinyt piipahtaa kahvilassa, mutta riemuitsin mielessäni siitä, että taas on auennut uusi ihanalta vaikuttava kahvila.  

   
Hymystä saa raakakakkuja, suolaisia raakapiiraita, tuorepuristettuja mehuja, suorankaupan kahvia (jonka muuten saa halutessaan raakamaidolla) ja teetä sekä vaniljalla ja kardemummalla maustettua pakurihauduketta. 

Kaikki Hymyn raaka-aineet ovat luomua tai puhtaita kotimaisia luonnontuotteita, josta irtoaa suuri plussa. Ainoa (ja hyvin pieni sellainen) miinus tulee siitä, että Hymy sijaitsee ekolifestyle-kauppa urbanstoryn tiloissa, joten kahvila on melko pieni. Kerralla sinne ei siis kovin montaa asiakasta mahdu, mutta toisaalta intiimi tila on hyvin kodikas selkeine ja valoisine sisustuksineen. Ja kahvin voi aina ottaa take awaynäkin.    

Koska olin liikkeellä lounasaikaan, valitsin suolaisen raakapiirakan ja sellerimehun (vaikka mieleni olisi kyllä tehnyt myös herkullisen näköistä suklaakakkua, slurps!). Piirakka oli todella hyvää ja mehu raikasta. Annos oli myös juuri sopivan täyttävä. Kuten kahvilan nimi lupaa, hymy nousi kyllä kasvoille syödessä :) 

   
Hymyyn tulee sen toisen omistajan, Inka Wallgrenin mukaan kevään/kesän aikana myyntiin myös raakasuklaakonvehteja ja raakajätskiä. Myös terassi aukeaa lämpötilan noustessa. Voi vitsit, odotan jo nyt innolla sekä terassin aukeamista että raakajätskien saapumista <3

Suklaamousse

Kukahan oli ensimmäinen, joka keksi mousset? Oli kuka oli, hän oli nero! Mousset ovat nimittäin paitsi hurjan nopeita ja iisejä tehdä, myös superterveellisiä jälkkäreitä. Parasta :) 

Suklaamousse

2 kypsää avocadoa 

(1 banaani)

0,5 dl raakakaakaojauhetta

1 dl manteli- tai hamppumaitoa

0,5 tl vaniljajauhetta

ripaus laadukasta suolaa

2-3 rkl hunajaa

Moussen paksuutta voi säädellä laittamalla siihen joko hieman enemmän tai hitusen vähemmän mantelimaitoa. Nautiskele ja ole onnellinen!  

Jälkkäreiden seuraksi tai ihan muutenkin vaan juotavaksi sopii muuten hyvin uusi suosikkini viljakahvi. Kuitupitoinen kahvinkorvike on valmistettu rukiista, ohrasta sekä sikurista ja on siksi luonnostaan kofeiiniton. 

Yllätyin, miten paljon sen maku muistuttaa normikahvia! Viljakahvia voisi verrata murukahviin (pikakahvi), jota mummini juo, sillä se maistuu aavistuksen miedommalta kuin tavallinen kahvi. Itse tykkään enemmän vaaleapaahtoisesta kahvista muutenkin, joten viljakahvi (kauramaidolla) uppoaa minuun kympillä :)  
    

Raaka porkkanakakku

Innostuin eilen leipomaan porkkanaraakakakkua. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein sitä ominpäin (osallistuin lokakuussa 2012 raakaruokakurssille, jossa leivoimme kyseistä kakkua yhdessä). Muuten meni ihan nappiin, etenkin maku, mutta koostumus jäi ehkä hieman liian kosteaksi silti, vaikka lisäsin aika paljon ylimääräisiä mantelijauhoja pohjataikinaan. Noh, se ei haittaa, sillä makuhan se on se pääasia. Ja kakku on todella hyvää!

Raaka porkkanakakku

Pohja:
500 g porkkanoita
5 dl pekaanipähkinöitä

3,5 dl taateleita
2 appelsiinin mehu

0,5 dl rusinoita
1 dl kookoshiutaleita
2 tl kanelia
2 tl muskottipähkinää
1 tl tuoretta inkivääriä raasteena
1 tl maca-jauhetta
0,5 dl Himalajan suolaa

Kuori ja pilko porkkanat. Aja ne tehosekoittimessa soseeksi ja laita massa isoon kulhoon. Voit käyttää kakussa myös porkkanan blendaamisessa jääneen kuidun ja lisätä sen sekaan hieman mehua tuomaan kosteutta. Surauta pähkinät blenderissä täysin hienoksi seokseksi ja lisää se porkkanasoseen joukkoon.

Liota taateleita yön yli, poista niistä mahdolliset siemenet ja laita tehosekoittimeen. Purista joukkoon appelsiinien mehu. Käytä apunasi tiheäsilmäistä siivilää, jotta hedelmän siemenet eivät tule mukana. Blendaa ainekset tehosekoittimessa tahnaksi ja lisää porkkanapähkinäseoksen joukkoon.

Sekoita rusinat, kookoshiutaleet, kaneli, muskottipähkinä, inkivääri, maca ja suola keskenään perusteellisesti ja lisää muun pohjan joukkoon. Jos taikina jää liian kosteaksi, voit lisätä siihen esimerkiksi kookos- tai mantelijauhoa. Levitä massa tasaisesti irtopohjavuokaan (myös joku muu vuoka käy) ja siisti lopuksi reunat.

Vaniljakuorrute:

3,5 dl liotettuja cashewpähkinöitä
1 dl raikasta vettä
2 rkl hunajaa/ agavesiirappia
3 rkl kookosöljyä
1/4 tl laadukasta suolaa
1 tl aitoa vaniljajauhetta tai 1 vaniljatangon sisus

Blendaa kaikki ainekset silkkiseksi. Kaada kuorrute kakun päälle. Koristele pähkinöillä, goji-marjoilla ja mulpereilla tai muotoile porkkanasta suloisia kiekuroita. Vie vuoka sitten pakastimeen, jotta kakku hieman vetäytyy ja siirrä se jääkaappiin muutamaa tuntia ennen tarjoilua. 

Irrota irtopohjavuoka, kun kakku on vielä kohmeessa ja käytä sen leikkaamiseen ohutta kasteltua veistä. Kakku säilyy syötävänä noin kolme päivää, mutta jos pakastat sen, se säilyy hyvänä noin kuukauden.

Irtopohjavuokani on rikki, joten tein kakun tällä kertaa uunivuokaan. Jos kakkua ei tarvitse laittaa esille mihinkään, se on ihan hyvä vaihtoehto :) 

Suloista viikkoa <3 Muistakaahan nauttia lempeästä kevätsäästä!    

  

Aamun tehostartti - Mehiläisen voimajuoma

Mehiläisen siitepöly on todella terveellistä (se sisältää muun muassa runsaasti C-vitamiinia, rautaa, ravintokuitua, proteiinia sekä fenoleita ja flavonoideja), mutten oikein ole osannut käyttää sitä mihinkään. Sellaisenaankin se toki menee, mutta nyt löysin kokeilunarvoisen reseptin. Superfoodguruksikin vuosien saatossa tituleerattu Erkki Palviainen vinkkaa, että siitä saa hyvän voimastartin aamuksi. Kokeilin ja ihastuin!

Mehiläisen voimajuoma

1 tl - 1 rkl mehiläisen siitepölyä

hunajaa

vettä 

Laita illalla lasiin yhdestä teelusikallisesta yhteen ruokalusikalliseen mehiläisen siitepölyä. Lisää haluamasi määrä hunajaa (minä laitoin hieman hunajaa ja hieman agavesiirappia - toimi tosihyvin), esimerkiksi saman verran kuin siitepölyä. Lisää vettä niin, että lasi tulee täyteen. Anna seistä yön yli jääkaapissa, jotta ravinteet sekoittuvat ja imeytyvät koko juomaan. Nauti aamulla, niin saat päivääsi voimastartin :) 

Juoma on makeahkoa, muttei mitenkään överimakeaa. Mielestäni mikään, missä on luontaista makeutta, ei ole samalla tavalla ällömakeaa kuin valkoisesta teollisuussokerista tehdyt hötöt, joista tulee oikein paha olo. Tästä voimajuomasta ei sen sijaan tule kuin todella hyvä olo ja hymy vielä kaupan päälle naamalle :)    

Samettinen mustikkasmoothie

Taas on löytynyt uusi, taivaallisen ihana aamusmoothiemaku :) Tässä pirtelössä maistuu niin vahvasti mustikka, että siihen on helppo piilottaa myös sellaisia makuja, jotka eivät muuten niin uppoa. Laitoin esimerkiksi tähän vehnänorasjauhetta, mutta se ei maistu pirtelössä nyt lainkaan (eikä hallitse väriä). 

Tykkään kyllä periaatteessa vehnänoraankin mausta, mutta joskus viherjauheeseen vaan kyllästyy, mutta haluaa silti saada klorofyllejä. Näin se onnistuu mustikan makuisena :) Mantelit ja carob-jauhe tuovat lisäksi pirtelöön samettisen pehmeyden.  

Jos et tunne vielä tuota carobia, selvennettäköön hieman. Se on Välimeren alueelta kotoisin oleva hernekasveihin kuuluva ikivihreä johanneksenleipäpuu, joka tunnetaan myös nimellä carob. Carobin hedelmät ovat palkoja, joiden hedelmälihassa sijaitsevat puun siemenet. Hedelmäliha on hyvin sokeripitoista ja siten luonnostaan makeaa. Se näyttää ja maistuu suklaalta ja siksi carobista valmistetaan suklaan ja kaakaon korviketta. Carob-suklaa on sitä paitsi rasva- ja energiapitoisuudeltaan vain murto-osa vastaavasta määrästä normisuklaata tai -kaakaota. Carobin hedelmäliha jauhetaan yleensä hienoksi jauheeksi tai siitä tehdään uutetta. Siemenistä voidaan tehdä myös kumia. (Lähde: Valvira)

Carob sisältää runsaasti muun muassa E-vitamiinia, fosforia ja kalsiumia. Carobin sanotaan parantavan ruoansulatusta, toimivan antioksidanttina ja alentavan kolesterolia. 

Samettinen mustikkasmoothie

1 luomubanaani

1-2 dl mustikoita

kookos-riisimaitoa

kourallinen luomumanteleita

2 rkl herneproteiinia

1 rkl carob-jauhetta

1/4 tl merilevärouhetta

1 rkl vehnänorasjauhetta

2 rkl Udo's oilia

5 rkl chiageeliä

Koska blenderiini ei suositella laitettavan mitään jäistä, laitoin jäiset mustikat sulamaan blenderin pohjalle jo illalla. Aamulla lisäsin muut aineet. Manteleita voisi tietysti myös liottaa yön yli, mutta hyvin ne kyllä murskautuvat liottamattakin. 

Chiageeli valmistuu siten, että lasiin tms. kippoon laitetaan jonkun verran chia-siemeniä ja loppu lasi kaadetaan täyteen raikasta kylmää vettä. Kun lasia säilyttää jääkaapissa, siihen muodostuu chiageeli. Sen, miten paljon siemeniä kannattaa laittaa suhteessa veteen, oppii huomaamaan kokeilemalla. Jos siemeniä on liian vähän, geeli jää vetiseksi. Yleensä laitan arviolta muutaman ruokalusikallisen siemeniä, mutta aika fiiliksen mukaan kaadan niitä purkkiini. Jos tuntuu, että laitoin siemeniä liian vähän, niitä voi aina lisätä :) 

PS. Manteleiden tilalla tai vaihtelun vuoksi voi käyttää myös tiikeripähkinöitä eli maamanteleita, sillä niiden maku on makean mantelinen. Tiikeripähkinöitä voi käyttää myös vaikka olisi allerginen pähkinöille, sillä maamantelit eivät ole oikeasti pähkinöitä vaan kastanajasädekaislan juurimukuloita. Kannattaa tosin muistaa liottaa niitä, sillä siten maamanteleista tulee hyvin rouskuvia. 

Kroppa rakastaa kehonhuoltoa

Olen jo vuosia ajatellut ja puhunutkin ystävieni kanssa siitä, että minun pitäisi venytellä enemmän, mutta että olen kovin huono tarttumaan oikeasti tuumasta toimeen. On se jännä, että vaikka tietää jonkun asian olevan itselleen hyväksi, ei silti saa nostettua tikkua ristiin sen eteen. Halusin myös innostua joogasta, mutta sekään ei harmikseni kolahtanut.

Käytännössä olen venytellyt viime vuodet ainoastaan ryhmäliikuntatuntien päätteeksi tehtävien pikaisten loppuvenyttelyiden verran.Tunnen joka kerta piston sydämessäni, kun ohjaaja sanoo, että nämä ovat vain palauttavia venytyksiä, joten venytelkää kotona paremmin muutaman tunnin kuluttua. Tiedän jo siinä vaiheessa, että unohdan koko asian heti poistuessani salilta. 

Viime keväänä tosissani yritin muistaa venytellä kotona, mutta jostain syystä en joko muistanut kuitenkaan tai sitten alitajuisesti ajattelin, että venyttely on tylsää, enkä jaksa vaivautua. Ja edelleen painelin eteenpäin vain niillä palauttavilla nopeilla venytyksillä.  Urheilukertoja oli keskimäärin 3-5 viikossa. 

Mutta nyt on tapahtunut ihme. Olen innostunut venyttelyistä ja joogasta! Enkä siksi malta olla hehkuttamatta asiaa ja sitä, miten mahtava olo minulla nyt on! 

Joogasta tuttu pakaravenytys.

Koko homma tapahtui vähän vahingossa. Olimme juuri tulleet kolmen viikon lomalta ja minulla oli siis ollut sen pituinen tauko salilla käymisestä. Ystäväni oli innostunut joogasta sillä välin ja hän houkutteli minut mukaan. Ajattelin, että kolmen viikon tauon jälkeen kannattaakin varmaan aloittaa liikunta vähän kevyemmin ja suostuin. Menimme hathajoogaan. 

Aiemmin en ole muutamista yrityksistä ja kovasta halusta huolimatta innostunut joogasta, sillä en koskaan ole päässyt siihen kunnolla sisälle. Olen tottunut rankkaan hikiliikuntaan ja aiemmin kaipasinkin aina sen nopeaa tempoa, joten pitkästyin joogassa (silloin kokeilin astangaa). Lisäksi muut hengittivät jollain oudolla kurkkuhengityksellä, enkä minä osannut sitä alkuunkaan. Olo oli hyvin ulkopuolinen ja väärään paikkaan eksynyt. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, etten ollut saanut liikuntaa lainkaan, eikä ollut tullut edes hiki. Se tuntui ennen kovin tärkeältä. Piti tulla hiki, että tunsi urheilleensa.

Nyt vuosia myöhemmin ja parin toisenkin yrityksen jälkeen, (jotka olivat ihan ookoo-joogatunteja aloittelijan näkökulmasta, mutteivät nekään saaneet aikaan kolahdusta), asenteeni oli ehkä myös avoimempi. Hathajooga-tunnilla oli lisäksi äärettömän hyvä ohjaaja ja sen verran dynaamisia liikkeitä, etten ehtinyt pitkästyä. Tunti vilahti ohi itse asiassa hirmu nopeasti ja yllätys yllätys, minulle tuli jopa hieman hiki. Hirmuisen jäykkähän minä olin, mutta sen kyllä tiesin. Toisaalta juuri siksi asanoiden venyttävyys tuntui hyvältä (aiemmin se tuntui kovin tuskaiselta - ja kuka nyt kaipaa epämiellyttäviä tuntemuksia). Mikä vieläkin yllättävämpää, seuraavana päivänä lihakseni olivat todella kipeät eli olin kuin olinkin tehnyt jotain oikein. Innostuin. Todella. 

Sammakkovenytyksessä olisi hyvä olla vähintään 5 min päivässä. Venytys
tuntuu sisäreisissä, mutta hoitaa myös alaselkää.

Seuraavalla viikolla menin tunnille uudestaan. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla. Kohta olin kokeillut vakihathajooga-tuntini lisäksi myös yin joogaa, astangajoogaa ja hot joogaa (sitä olin kokeillut tosin kerran aiemminkin ja siihen olisin varmasti hurahtanut, mutta matka sitä tarjoavalle joogasalille oli liian pitkä). Niiden lisäksi aloin käydä venyttely-tunneilla. Ja voi että! Mitä enemmän aloin venyä, sitä paremmaksi olo alkoi muuttua. Aiemmin superkireät takareiteni ja lonkankoukistajat eivät ole enää niin jumissa kuin ennen ja muutenkin koko kroppa tuntuu jotenkin aivan erilaiselta. Energiseltä ja jäntevältä.

Onneksi aika oli viimein kypsä minulle, joogalle ja venytyksille, sillä toki myös se, että ikää tulee enemmän, lisää tarvetta kehonhuollolle. Nyt tuntuu hurjalta, että vuosien ajan olen vain liikuttanut ja rääkännyt lihaksiani, mutten huoltanut niitä yhtään. Ei ihme, että olo oli välillä ihan todella tukkoinen ja paikat jumissa. 

Nyt olen lisännyt kokonaisviikkoliikuntaani, mutta keventänyt raskaus-astetta reippaasti. Käyn enää parilla raskaalla tunnilla ja loput viikosta joogaan, venyttelen (en vieläkään osaa venytellä kotona, mutta onneksi salini tarjoaa tunnin kestäviä venyttely-tunteja), kävelen tai käyn muilla kevyillä tunneilla. Ja voin paremmin kuin koskaan :) Ja mikä mielenkiintoisinta, myös henkinen hyvinvointini on parantunut. 

Aurinkoista viikon alkua <3     

Kookos-suklaajäätelö

Olen innostunut raakajälkkäreistä nyt ihan todella :) Lähinnä mousseista ja jätskeistä. En voi käsittää miten jotain niin taivaallisen hyvää voi tehdä niin helposti itse ja että se on vieläpä terveellistä! Ai herkku. 

Täyteläinen kookos-suklaajäätelö

(noin litran satsi)

kolme kuorittua ja jäädytettyä banaania
muutama mustikka

2 dl kookoskermaa

4 kivetöntä taatelia

ripaus suolaa

ripaus vaniljajauhetta

1-2 dl raakakaakaojauhetta 

Jos haluat jätskistä supermakeaa, voit lisätä vielä 1 rkl hunajaa. Itse en sitä laittanut, sillä minulle riittää vähän vähempikin makeus (ja makeaa tämä jäde kyllä onkin - juuri sopivasti, eikä lainkaan ällömakeasti kuten jotkut teollisesti valmistetut jäätelöt). Banaanit kannattaa kuorimisen lisäksi paloitella ja pakastaa vasta sitten. Pidin niitä yön pakkasessa, mutta parikin tuntia jo riittäisi. Sitten vaan kaikki ainekset blenderiin ja sekaisin. 

Lopuksi jätskimassa kaadetaan johonkin itseä miellyttävään astiaan ja laitetaan pakkaseen muutamaksi tunniksi. Jätskiä kannattaa sekoittaa 15-20 minuutin välein, jotta siitä tulee kuohkeaa ja jotta se ei vahingossa muutu jäädykkeeksi. Tarjoa herkku esimerkiksi kaakaonibsien, mulperien tai cashewpähkinöiden kera ja nautiskele :)

En jaksanut luonnollisesti syödä koko satsia kerralla, joten säilytin loput jääkaapissa. En tiedä oliko se ihan oikeaoppinen ratkaisu, mutta pakkasessa jätski jäätyi ihan kivikovaksi pidempään siellä oltuaan. Sellaista on aika vaikea sitten syödä, kun seuraavan kerran mieli tekisi. Jääkaapissa jäätelöstä tosin tuli koostumukseltaan enemmänkin moussea, mutta siten sitä pystyi sentään syömään heti kun halusi ;) Ja taivaallisen hyvää se silti oli <3

Jätski on tässä jo hieman liian sulaa, mutta ai että se maistui silti superhyvältä!

Kodikas kahvila Kuuma

Kävin ystävieni kanssa lauantaina naistenpäivänkahvilla noin kuukausi sitten avatussa Kuumassa (Pursimiehenkatu 12). Ihastuimme välittömästi pieneen ja kodikkaaseen kahvilaan, jossa tarjoillaan muun muassa  smoothieita, raakakakkuja, kahvia, teetä, itse puristettuja mehuja sekä jogurttia luomumyslillä ja hunajalla. Palvelu oli lämpimän aurinkoista ja herkut suussa sulavia! 

Kuumasta saa kahvin joko tavallisella maidolla, soijamaidolla tai mantelimaidolla. Valitsin mantelimaidon, sillä en ole aiemmin juonut mantelimaitokahvia. Valinta osoittautui paremmaksi kuin hyväksi, nam :) Pisteet myös siitä, että mantelimaito ylipäätään oli vaihtoehtona.  

Aina ei jaksa leipoa itse. Siksi onkin aivan ihanaa, että Helsingissä on jo muutama laadukas ja viihtyisä kahvila, josta saa taivaallisia ja terveellisiä herkkuja. Ja onhan se kiva myös välillä (tai miksei vähän useamminkin) lähteä pois kotoa. Kuuman kaltainen söpö kahvila on ihan täydellinen paikka tavata ystäviä, parantaa maailmaa ja avata samalla aistinsa uusille makunautinnoille!      

      

Aurinkoista viikon alkua <3

Merilevää!

Havahduin vasta viime viikolla siihen, että ruususuolassa ei ole jodia. Merisuolassakin sitä on vain häviävän pieni prosentti. Kuulemma moni muukin terveystietoinen on tämän tiedon missannut vaihtaessaan tavallisen suolan laadukkaampaan ja kärsii nyt sitten ehkä tietämättään jodin puutteesta. Ja sitä paitsi elintarviketeollisuuden käyttämässä suolassa, eli siinä tavallisessa ruokasuolassa, ei ole myöskään jodia. 

Miksi jodi sitten on niin tärkeää? Siksi, että se suojaa kilpirauhasen toimintahäiriöiltä. Jodin puute heikentää kilpirauhasen toimintaa ja voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa sen liikakasvun eli struuman. Jodia tarvitaan myös turvaamaan lapsen kasvua, kehitystä ja keskushermostoa, sillä sen puute saattaa aiheuttaa kasvuhäiriöitä. 

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä nyt kun tämän tietää, jodin saantiaan voi helposti nostaa. Se onnistuu lisäämällä ruokavalioon merilevää. Se nimittäin sisältää runsaasti jodia.   

Japanilaisessa ja kiinalaisessa ruokapöydässä merilevä on jokapäiväinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä on ainakin toistaiseksi näkynyt vain pienen terveydestään kiinnostuneen piirin lautasilla. Tästä lähtien myös minun :) 

Merilevä on muutenkin todella terveellistä, sillä se sisältäää runsaasti valkuaisaineita ja vahvistaa siten kynsiä, hiuksia, luustoa ja hampaita. Lisäksi levän sisältämä algiinihappo sitoo elimistöön joutuneita myrkkyjä, kuten raskasmetalleja ja radioaktiivisia aineita. 

Kannattaa kuitenkin huomioida, että levissä on eroja. Ne, jotka on kerätty epäpuhtailta merialueilta saattavat sisältävät paljonkin raskasmetalleja, mikä vaikuttaa myös niiden makuun. Jos levä maistuu mädältä tms. sitä ei kannata syödä. Muutenkin kannattaa ostaa vain luomusertifioiduilta rannikoilta kerättyjä merileviä.

Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä, joten kilokaupalla merilevää ei tarvitse syödä. Itse asiassa jo 1/4 osa teelusikka päivässä jauhettua merilevää sisältää tuon suositellun 150 mikrogrammaa jodia. Merilevää voi ostaa myös kokonaisena ja sitä voi ripotella mihin tahansa ruokaan suolan korvikkeeksi.

Voimaruoan valikoimasta löytyy kuulemma myös merilevällä täydennettyä ruususuolaa. Teelusikkallinen sitä päivässä riittää taakaamaan jodin riittävän saannin. Se olisi varmaan laiskan valinta, mutta minä ostin nyt aluksi merileväjauhetta, jota olen lisännyt parina viime aamuna pirtelööni. Sushissahan on muuten myös merilevää. Sitä on tullut kyllä syötyä viime aikoina paljon, sillä rakastan sushia :)       

PS. Huom! Spirulinassa ja Chlorellassa ei ole jodia, vaikka leviä ovat nekin.          

Kevättalven parhaat kosteuttajat

Pahin kylmyys ja talvi taitaa olla jo taittunut, mutta haluan silti kirjoittaa sanasen hyviksi havaitsemistani ihon tehokosteuttajista. Ihoni janosi kosteutta, kun tulimme helmikuun alussa takaisin koti-Suomeen kolmen viikon aurinkokylvyn jälkeen. Huomasin selvästi, miten etenkin kasvojen iho alkoi kuivua ja kiristää poskipäistä. Muualta kropasta iho alkoi hilseillä. 

Ajattelin, että nyt on täydellinen hetki testata, missä voiteessa on oikeasti potkua - tilanne nimittäin todella vaati tehokasta settiä. Otin siis käyttöön Sophien ihoöljyn lisäksi ostamani Burt's Beesin Honey & Milk -kosteusvoiteen vartalolle sekä jo syksyllä testiin saamani Mádaran ja Noora Shinglerin yhteistyössä kehittämän pihlaja DD-voiteen kasvoille. 

En viitsi edes kirjoittaa huonoista tai ihan kivoista voiteista, mutta näitä edellä mainittuja purnukoita voi kyllä huoletta kehua. Burt's Beesin Honey & Milk on hieman paksumpaa vartalovoidetta. Sitä on kuitenkin helppo levittää ja se imeytyy ihoon nopeasti. En oikein tykkää sellaisista voiteista, jotka ovat niin tuhteja, että niitä saa hieroa ja hieroa ennen kuin ne imeytyvät ihoon. Sellaisen levittämisessä menee nimittäin huomattavasti enemmän aikaakin kuin sellaisen voiteen, joka imeytyy sulavasti. Puhumattakaan käsivoimista, joita niiden kanssa myös tarvitaan ;) 

Ja voi että, miltä Milk & Honey tuoksuu! Niin pehmeälle, että jos laittaa silmät kiinni voidetta levittäessään voi kuvitella olevansa kietoutunut ylisuureen kasmir-villapaitaan. Mitä tulee tehoon, niin kahden viikon käytön jälkeen vartaloni iho on taas sileä, pehmeä ja hilseetön. Jo parin päivän käytön jälkeen huomasin kyllä jo tuloksia. Tämä voide jää takuulla käyttöön! Tai oikeastaan kiertokäyttöön; minulla on nykyään niin monta lempiluottorasvaa, että kierrätän niitä ihan jo tuoksumaailman vaihtelun vuoksikin :) 

Naaman kiristys loppui puolestaan kahdessa päivässä, kun aloin käyttää pihjala DD-voidetta. Se on tarkoitettu oikeastaan koko kropalle, mutta olen käyttänyt sitä toistaiseksi vain kasvoihin.

 
Pihlaja DD:ssä on nimensä mukaisesti aktiiviaineena pihlajanmarjauutetta, sillä Noora halusi kääntää kuluttajien ja kosmetiikkateollisuuden katseen sellaiseen suomalaiseen lähiraaka-aineeseen, jota ei ole aiemmin totuttu kosmetiikassa näkemään. Voide onkin valmistettu erityisesti Suomen markkinoille. Sen luvataan ehkäisevän ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaavan kylmältä ja viimalta, parantavan rihtuneita huulia, hoitavan ja pehmentävän kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Voide on myös täysin vegaaninen.

Kasvoni ovat rakastuneet pihlaja DD:seen. Olen käyttänyt sitä nyt noin parin viikon ajan ja tuloksista kertoo ehkä parhaiten se, että ystäväni kysyi eilen ollessaan meillä kylässä (minulla ei ollut yhtään meikkiä - olin vain aamulla levittänyt kosteusvoidetta eli pihjala DD:tä), onko minulla BB-voidetta. Kun vastasin, että ei, ainoastaan kosteusvoidetta, hän hämmästyi ja totesi, että onpa ihoni hyvässä kunnossa :)  

Niin muuten, pihlaja DD-voiteessa ei ole väripigmenttejä. Se ei siis tasoita ihon sävyä ja korjaa siten samalla virheitä kuten BB-voide (eli huijaa näyttämään ihon kuntoa todellista paremmaksi). Lyhenne DD tulee sanoista daily defence ja tarkoittaa siis päivittäistä suojaa niin kesällä kuin talvellakin. Voide on vaaleanpunaista, tuoksuu ihanan raikkaalta ja jää myös takuulla arsenaaliini pysyvästi!