Valkoinen Elefantti

Vihdoin olen onnistunut kehittelemään pirtelön, joka vastaa maultaan niin paljon Valkoista Elefanttia, eli CocoVi Barin valikoiman smoothieta, että uskallan nimetä tämän omanikin samalla nimellä. Tosin aiemmatkin Valkoisen Elefantin tapaiset reseptini ovat kyllä olleet vallan mainioita, vaikka itse sanonkin :) Olen jotenkin jäänyt ihan täysin jumiin näihin kermaisen täyteläisiin pirtelöihin! Kyllästymisvaarasta ei ole vielä tietoakaan.

Harmikseni aiemmin kevättalvella totesin, että Kampin Ruohonjuuressa sijainnut CocoVi Bar oli lopettanut :( Onneksi se kuulemma todennäköisesti jatkaa toimintaansa jossain muualla, kunhan sopiva tila vain löytyy. Sitä odotellessa täytyy tehdä näitä kotikutoisia Valkoisia Elefantteja ;) 

 Valkoinen Elefantti

1 luomubanaani
n. 3 dl mantelimaitoa
1 dl cashewpähkinöitä
3 rkl macaa
2 rkl lucumaa
3 rkl aloe veraa
1 rkl psylliumkuitua
1 rkl MSM-jauhetta
2 rkl hampunsiemeniä
n. 1 tl aitoa vaniljaa 

koristeeksi mulpereita, manteleita, goji-marjoja, hampunsiemeniä ja kaakaonibsejä 

Kaikki raaka-aineet tuttuun tapaan blenderiin ja sekaisin. Cashewpähkinöitä olisi hyvä muuten liottaa yön yli, mutta en aina itse muista...  

Tuo mulperi-goji-manteli-kaakaonibs-hampunsiemen-sekoitus toimii muuten hirmu hyvin myös turkkilaisessa jogurtissa agave- tai kookossiirapin kera!

Seuraava Siivouspäivä järjestetään 25.5

Siivouspäivä muuttaa taas kerran Suomen kaupungit yhdeksi suureksi kirpputoriksi tämän viikon lauantaina. Kuka tahansa voi siis perustaa Siivouspäivän aikana kirpputoripisteen minne tahansa. Loistava juttu, josta onneksi kehkeytyi pari kertaa vuodessa järjestettävä tapahtuma! Oman myyntipaikkansa voi halutessaan käydä lisäämässä virtuaaliselle kartalle Siivouspäivän nettisivuilla.

Pitääpä taas poiketa katsomassa tarjontaa :) Viime syksynä löysin Siivouspäivästä rakkaaksi muodostuneen oranssin pyöräni <3

Kuva: Siivouspäivän pressimateriaalia

Kesäkynnet

Kesä saapui kynsiini uuden kynsilakan muodossa. Ja enpä voi muuta sanoa kuin, että aivan ihana tämä Kure Bazaarin Caicos-sävy! Takuulla yksi tämän kesän lemppareistani.

Myös kaksi ystävääni on jo ihastunut vallan sävyyn sen nähtyään ja niinpä olen saanut tehdä jo kaksi kotimanikyyriä :) Minusta on aina ollut kivaa hoitaa ja laittaa muiden kynsiä, mutta omat jäävät jostain syystä usein paljon vähemmälle huomiolle... Mistähän sekin johtuu?

Lähdin ostamaan vain yhtä kesäsävyä, mutta Joliessa minuun iskikin niin hirvittävä valinnan vaikeus, että matkaani lähtikin yhden sijasta kaksi kynsilakkaa. Noh, ei kai se nyt niin vakavaa ole ;)

Tuo babyblue-sävy kuvassa takaviistossa on se toinen, jonka ostin. Virallisesti se kantaa nimeä Frenchie ja pääsee seuraavalla lakkauskerralla kynsiini :) 

Tykkään näistä Kure Bazaarin lakoista siksi, että vaikka ne ovat hieman hintavampia kuin markettilakat (toisaalta ne paremmat brändiperuslakat ovat samassa hintaluokassa), kesto on aivan eri luokkaa. Kun levittää lakkaa kaksi kerrosta, se pysyy helposti kynsissä lohkeilematta yli viikon. Ja sitten on vielä tietty se ekologisuus.

Tässä ranskalaisessa kynsilakkasarjassa raaka-aineet ovat nimittäin 85 prosenttisesti peräisin luonnosta. Sävyt tehdään muun muassa puuvillasta, vehnästä, maissista, perunasta ja selluloosasta. Niissä on siis vähemmän kemikaaleja kuin peruslakoissa, mutta laadusta ei silti ole tingitty. Ihan parasta! 

Pyöräily on pop

Hihkuin riemusta pari viikkoa sitten (vai kauan siitä nyt jo onkaan... aika menee niin nopeasti, että olen välillä ihan sekaisin päivistä), kun sain vihdoin kaivaa pyörän varastosta ja polkaista menemään kävelyn sijaan. Pyörällä pääsee niin paljon nopeammin ja näppärämmin joka paikkaan :) 

Ja koska en talvella pyöräile, tsygän esiin kaivaminen on takuuvarma kevään merkki. Nyt voisi tosin jo sanoa kesän merkki, kun ihan parissa päivässä sää on lämmennyt niin hurjasti. Eilen esimerkiksi oli ihan täydellinen sää :) 

Nyt ei kyllä ilma näytä läheskään eilisen veroiselta, joten taidanpa tänään hilpaista salille ja spinning-tunnille lenkkeilyn sijaan. Toivottavasti ilma tästä kuitenkin kehittyy lämpimämmäksi, sillä suuntaamme tänä viikonloppuna kaverini mökille, jei! Välillä on ihanaa päästä pois kaupungista maaseudun rauhaan. Ehkäpä uskallan jo kastaa varpaatkin veteen....  

Mekko on viime syksyinen löytö Virtagesta, sandaalit Arizona Vintagesta.

 

 

Jostain syystä tässä perjantaifiiliksessä päässä alkaa soida nämä sanat: 

"On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen..... Huuda tyttö tää maa sun on, se päästä päähän ajetaan, mä tahdon nähdä kaiken - ja jokaista rakastaa"

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Aurinkoista viikendiä <3 

Pähkinäiset inkiväärimuffinssit ja vuohenmaitokahvi

Leipaisin taas kerran muffinsseja, joista on muodostunut jo tavaramerkkini :) Tällä kertaa muokkasin hieman pekaanipähkinämuffini-reseptiäni ja tein muffinssit aiemmin käyttämäni avokadoöljyn sijaan kookosöljyyn. Nyt en korvannut osaa täysjyvävehnäjauhoista kookosjauhoilla, mutta käytin agavesiirapin sijaan kookossiirappia ja laitoin taikinaan vieläkin enemmän inkivääriä kuin aiemmin.  

Pähkinäiset inkiväärimuffinssit

2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
n. 2-3 tl kanelia
2-3 tl inkivääriä
2 tl leivinjauhetta
ripaus ruususuolaa
1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
1/2 dl kookossiirappia
1/2 dl luomumaitoa
1 kypsä luomubanaani
1 muna
1/2 dl kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ja rouhitut pähkinät. Muussaa banaani ja sekoita se maidon, siirapin, munan ja kookosöljyn kanssa. Yhdistä kuivat aineet märkiin, mutta älä sekoita liikaa. Annostele seos kahdeksaan muffinivuokaan ja ripottele päälle vielä halutessasi rouhittuja pekaanipähkinöitä koristeeksi. Paista 180 asteessa 15-20 minuuttia. Muffinit ovat kypsinäkin vaaleampia kuin sokeriin leivotut, joten varo paistamasta niitä liian kuiviksi.

Muffineita on älyttömän nopea ja helppo valmistaa ja siksi tykkäänkin niitä tehdä. Hih, kaikista synttäri- yms. -tarjoiluistani onkin tainnut viime vuosina löytyä jonkunlaisia muffinsseja :) Ne ovat ainakin minusta todella hyviä! Kun vielä korvaa tavallisen sokerin siirapilla ja banaanilla (toimivat muuten oikein hyvin makeuttajina myös pirtelöissä ja maustamattomassa jogurtissa/ rahkassa), sanoisin, että aika paljonkin terveellisempää herkkua tulee pöytään kuin mitä normimuflonit ovat.

Kyytipojaksi muffinssien kanssa sopii vaikkapa vuohenmaitokahvi :) En muistanutkaan, miten pehmeän maun vuohenmaito kahville antaa. Vaikka kyllähän se hieman erilaiselta toki maistuu kuin lehmänmaito... Voisin siis veikata, etteivät kaikki tästä(kään) siksi tykkää.

Minusta vuohenmaitokahvi on kuitenkin hirmuisen hyvää :) Ihan raakana en ehkä vuohenmaitoa silti joisi, sen verran paljon se nimittäin muistuttaa sellaisenaan vuohenjuustoa... :D Kahvissa se sen sijaan toimii erinomaisesti! 

Kohtaamisia

Olin tiistaina kuuntelemassa pedagogi ja esiintymiskouluttaja Ilkka Tyynelän puheenvuoroa "Aidosti läsnä" Marsaanan pressipäivässä. Tyynelä puhui mieleenpainuvasti ja tymäkkää asiaa. 

Hänen ydinviestinsä oli se, että paras lahja, minkä voimme toisillemme antaa on toistemme aito kohtaaminen. Meidän kannattaisikin olla enemmän läsnä toisillemme (ei vain paikalla). Kuuntele siis, älä vain ole kuulolla, kun joku seuraavan kerran puhuu sinulle. Miksi läsnäolo sitten on niin tärkeää?

Siksi, ettemme ole täällä vain itseämme varten. Jokainen meistä on olemassa muita ihmisiä varten: tarkoitus olisi antaa tai välittää osa omasta energiasta ympärillä oleville. Tai näin siis Ilkka Tyynelän mukaan, mutta olen kyllä asiasta tismalleen samaa mieltä hänen kanssaan. Täydentäisin ajatusta niin, että olemme täällä, jotta voisimme auttaa apua tarvitsevia, tuoda valoa ja positiivisuutta kanssaihmisten elämään ja muutenkin saada heidän olonsa hyväksi. Emme siis ole täällä imeäksemme sen hyvän olon ja energian heistä pois. 

Valitettavasti kaikki meistä eivät ole sisäistäneet tätä ajatusta. Kyllähän te tiedätte, että on olemassa myös sellaisia ihmisiä, energiasyöppöjä, jotka jo muutaman minuutin huoneessa oltuaan ovat onnistuneet myrkyttämään ilmapiirin: sen saattaa ihan tuntea, kun energia pakenee läsnäolijoista energiasyöpön talliin. Ilma muuttuu mustaksi negatiivisuudesta, joka on niin paksua, että sen aistii syvällä sielussaan asti. Sellaisessa ilmapiirissä alkaa ahdistaa, eikä siinä ole hyvä kenenkään olla. Pitkällä tähtäimellä tuollainen ilmapiiri nakertaa läsnäolijoiden hyvän energian pikkuhiljaa kokonaan pois ja lopulta heistä ei ole enää jäljellä kuin kuihtuneet kuoret. Siksi omasta elämästään kannattaa karsia pois (mikäli se suinkin on mahdollista) kaikki energiasyöpöt ja haalia lähelleen vain sellaisia ihmisiä, jotka antavat itselle lisää energiaa + voimaa ja joiden seurassa olonsa tuntee hyväksi.

Tyynelä puhui myös siitä, että kun kohtaamme toisia, ei kannattaisi miettiä liikaa sitä "miten mun nyt pitäisi tässä seisoa" tai "mitähän nuo nyt musta oikeasti ajattelee", vaan keskittyä oman itsen sijaan niihin toisiin, kohtaamiinsa ihmisiin. Jos keskittyy vain itseensä, menee ihan solmuun ja muuttuu mustaksi aukoksi. Mutta jos sen sijaan keskittyykin muihin ihmisiin, kuuntelee ja on läsnä kussakin tilanteessa, energia virtaa vapaasti minusta sinuun. Läsnäolo hetkessä on siksikin aika olennaista, koska elämä tapahtuu aina tässä ja nyt. Ei eilen, ei huomenna eikä ensi viikollakaan, vaan juuri nyt. 

Viimeinen Tyynelän esimerkki oli mielestäni ihan paras: amerikkalaisiahan pidetään hirveän pinnallisena kansana. Kun siellä harrastetaan sitä small talkia ja ventovieraille hymyillään kadulla ja heitä moikataan. Ai kamala, miten pinnallista!. Miksi se sitten tuntuu niin hyvältä, kun sen itse kokee? Niin Tyynelä kuin minäkin olen käynyt Jenkeissä ja kokenut tuon pinnallisuuden itse. Kun vaatekaupassa pukukoppiin jonottaessani työntekijä katsoi silmiini ja kysyi: "How are you darling?" se tuntui kivalta. Oikeastaan tosi hyvältä, eikä yhtään teennäiseltä. Samoin kuin kaikki muutkin siellä kokemani vastaavat "pinnallisuuden ilmaisut". Vaikka tarkoitushan ei ole oikeasti vuodattaa ventovieraille elämäntarinaansa vointia kysyttäessä, silti tuntuu kivalta, että joku huomaa minut. Ja ihan vain se hymyilykin tuntuu hyvältä.

Ilkka Tyynelä oli kokeillut matkalta tultuaan kikkaa täällä Suomessakin ja hymyillyt ja moikkaillut kadulla vastaantulijoita. Monet olivat murahtaneet tai tuhahtaneet paheksuvasti ja osa vain katsoi sillä tavalla merkitsevästi, että onkohan tuo tullut hulluksi. Ei tuollaisesta kohtaamisesta tule hyvää fiilistä lopulta kummallekaan. Joku oli kuitenkin hymyillyt takaisinkin ja koska siitä jäi Tyynelälle hyvä olo, hän pohti, että näissä pienissä muutaman ohikiitävän sekunnin kestavissä kohtaamisissa piilee valtava hyvää tekevä ja energiaa antava potentiaali. Olen samaa mieltä. Niin usein vain vaellamme eteenpäin arjen harmaudessa etenkin täällä Suomessa, kohtaamatta muita ihmisiä kunnolla. Ja mitä haittaa siitä voisi olla, että yrittäisimme olla läsnä enemmän toisillemme, jos muutaman sekunnin kestävä hymy tuntemattomalle jo riittää?

Se, miksi olemme epävarmoja tai mietimme kohtaamisissa esimerkiksi sitä, miten päin tässä nyt pitäisi olla, johtuu Tyynelän mielestä pelosta. Tarkemmin sanottuna sen pelosta, että se toinen ihminen saa tietää kuka minä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi esittää mitään muuta kuin on. Vaan sitä, että kohtaisimme ja olisimme läsnä muille rohkeasti juuri sellaisina kuin me olemme, omina itseinämme. Ei meissä kenessäkään ole mielestäni mitään sellaista, minkä paljastamista toisille pitäisi pelätä.

Mitäs jos siis kokeilisimme yhdessä kohtaamaan toisemme paremmin ja useammin? :) Siinä ei voi kuin voittaa!

Kuvat: Hippie Style    

Punavuoren vintage-kierros: Virtage

Uudenmaankatu 44 B:ssä sijaitseva kellarikirppis Virtage on pieni, mutta sitäkin mielenkiintoisempi second hand -piilo. Jos putiikin olemassaoloa ei tiedä, sinne on ehkä hieman hankalampi eksyä sattumalta. Virtage on silti ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, josta itse olen tehnyt löytöjä melkein jokaisella käyntikerralla :)

Virtage on auki vain satunnaisina lauantaina (joskus myös arkipäivinä). Aukioloista kellarikirppiksen takana olevat naiset, Virve ja Kati, infoavat Facebookin kautta, joten jos on kiinnostunut piipahtamaan paikan päällä, kannattaa käydä tykkäämässä Virtagen Face-sivuista ja pysyä kuulolla ;)

Virtagesta löytää ainakin ihania mekkoja ja hameita, farkku- ja nahkashortseja, villapaitoja, takkeja, laukkuja + muita asusteita sekä kenkiä ja flanellipaitoja. 

Koska toinen kirppiksen pitäjistä on hyvä ystäväni, olen päässyt esittelemään Virtagen valikoimaa sen Facebook-sivuilla, jonne ainakin osa vaatteista pyritään kuvaamaan. Mallina olo on ihan hauskaa puuhaa :) Ja vaihteeksi on kiva tehdä jotain ihan muuta kuin mitä teen päivätyökseni.

Ostin tällä kertaa tuon viidennessä kuvassa näkyvän turkoosin vekkihameen. Löysin myös söpön hihattoman pallopaidan, joka sopii kivasti esimerkiksi tuon kyseisen hameen pariksi :)

Onpa muuten ihanaa, että puissa on jo lehdet! Ne tulevat aina niin yllättäen parissa päivässä :)  Kesäkesäkesä.... ja se höyhenenkevyt fiilis <3 

Aloittelijan raakasuklaa

Koska en ole kovasta halusta huolimatta vielä juurikaan omin voimin raakasuklaata valmistanut (lähinnä vain syönyt ;), päätin aloittaa suklaakokkailun valmispakkauksella. Ja voin suositella sitä enemmän kuin lämpimästi: ihan tajuttoman helpoksihan homma on tehty! 

CocoVin raakasuklaan valmistuspaketista löytyy kaikki tarvittavat raaka-aineet valmiiksi mitattuina, joten kokin tarvitsee vain laittaa ne oikeassa järjestyksessä haudutuskattilaan ja hämmentää. Paketin takana on ohjeet tähän. Raakasuklaan valmistus ei muutenkaan mitään rakettitiedettä ole, mutta etenkään kyseisen paketin avulla ei vaan kertakaikkiaan VOI epäonnistua. 

 
Ainoastaan lämpötila vähän huoletti minua kokkailun aikana. Meillä ei ole lämpömittaria, joten minun piti vain fiiliksen mukaan ja sormella kokeillen pitää huoli siitä, ettei lämpö kattilassa nouse yli 50 asteen. Tsekkauksen voi onneksi tehdä myös sormella kokeillen: jos suklaaseosta pystyy koko ajan kokeilemaan polttamatta sormiaan, lämpö ei ole noussut liikaa. Seosta kannattaa siis sulattaa hiljalleen pienellä lämmöllä.

Jos et omista haudutuskattilaa, voi kookosöljyn ja kaakaovoin sulattaa myös lämpimässä vesihauteessa vaikkapa lavuaarissa. Tämä vaatii kuitenkin tarkkuutta, koska vettä ei saisi joutua raaka-aineisiin. Tämänkään takia en ole aiemmin raakasuklaata juuri tehnyt, koska meillä ei aiemmin ollut haudutuskattilaa. Kerran yritin tuota vesihaude-hommaa ja suklaani meni pilalle. Se jäi jotenkin ihan jauhoiseksi ja piparminttuöljyäkin taisi seokseen lorahtaa vähän liikaa... Nyt on asiat toisin ihan jo senkin puolesta, että saimme vuoden alussa ystäviltäni tuparilahjaksi haudutuskattilan, jee :) Kiitos tytöt vielä <3

Valmis raakasuklaan valmistuspaketti sisältää kylmäpuristettua kaakaovoita, kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä, agavesiirappia, lucumaa, goji-marjoja, raakaa kaakaojauhetta, macaa ja ruususuolaa (tunnetaan myös nimillä kristallisuola, vuorisuola, Himalajan suola). Raaka-aineet voisi tietysti myös ostaa erikseen, mutta paketissa niitä on juuri oikea määrä, juuri oikeassa suhteessa toisiinsa. Eli jos on epävarma taidoistaan, paketin avulla tulee ainakin pelatuksi varman päälle :)

  
Ja sitten päästäänkin tärkeimpään, eli siihen makuun. Kyllä vain, valmispaketilla suklaasta tuli todella hyvää ja jopa mieheni, jonka mielestä suklaan kuuluu olla makeaa, kehui tätä raakaherkkua :) Ja niinhän siinä kävi, että satsi (19 suurehkoa palaa) hävisi parissa päivässä parempiin suihin. Taisin tosin itse olla se, joka vähän väliä kävi herkkukaapilla... Se huono puoli suklaan kotivalmistuksessa onkin, että sitten sitä tulee syötyä koko ajan ;)

Kertaukseksi vielä niille, jotka ovat vasta tutustumassa raakasuklaaseen, niin kyseessähän on siis taivaallisen hyvä, mutta terveellinen herkku. Sitä valmistetaan puhtaista, alkuperäisistä ja ravinnetiheistä raaka-aineista, joita ei missään valmistusvaiheessa kuumenneta niin paljoa, että niiden sisältämät kasviravinteet, entsyymit ja vitamiinit tuhoutuisivat. Kun raakasuklaaseen lisätään vielä superfoodeja, se saa kivan makusäväyksen lisäksi vieläkin enemmän hyvää ravinnetiheää sisältöä: mineraaleja, vitamiineja, antioksidantteja ja amonihappoja. Omnom ja slurps :)         

Pakko saada hapsutakki!

Olen jo jonkin aikaa himoinnut mustaa, nahkaista biker-mallista hapsutakkia ja nyt se hapsutakki-himo taas iski ja kovaa. Ongelmana on vain se, että pitäisi löytää jostain juuri sellainen oikeanlainen hapsutakki. Oikeanlainen tarkoittaa omissa mielikuvissani tässä kohtaa tarpeeksi siromallista biker-nahkatakkia, joka olisi mielellään käytetty eli valmiiksi pehmeäksi kulutettu. Hapsuja pitäisi olla hihojen lisäksi selässä, mutta ne eivät saisi olla liian pitkiä. Jotain tämän tyylistä haen:

Kuva: girlswithstyle.com

Hapsutakin voisi tehdä myös itse, mutta en kyllä luota ihan niin paljon omiin ompelutaitoihini, että alkaisin ommella hapsuja yhtään mihinkään takkiin, saati nahkatakkiin. Toisaalta googlettamalla selvisi, että takin ei välttämättä tarvitsisi olla nahkaa: joku oli ommellut itse nahkaiset hapsut biker-malliseen tummanharmaaseen farkkutakkiin. Sekin näytti ainakin kuvan perusteella hitsin hyvältä. Voi kunpa osaisinkin tuunailla vaatteita tuolla tavalla... 

Taitaa tuunailu nimittäin omalla kohdallani jäädä haaveeksi vain... Jos nimittäin vanhat merkit pitävät paikkansa, niin vaikka innostuisinkin tämän kaltaisesta DIY-projektista ja hankkisin kaikki vermeet, ne jäisivät kuukaisiksi kaappiin lojumaan, koska en vain sitten saisikaan aikaiseksi aloittaa. Viimeksi näin kävi olkkarin verhojen ompelu -projektilleni. Ja kyseessä oli sentään vain verhojen ompelu. Kun lopulta sain aloitettua, hommaan taisi mennä puolisen tuntia :) Noh, nyt viimein on ihan itse ommellut verhot ikkunassa!  

Ylärivin molemmat takit: Asos, alarivi vasemmalta: Asos & tillys.com

 
Äh, löydänköhän koskaan sitä oikeaa hapsutakkia? Mistähän kannattaisi etsiä? Vitsit se olisi vaan niin hiano! Noissa kaikissa inspiskuvissani on joku juttu, joka ei täsmää: jos esim. edestä näyttää hyvältä, takana ei olekaan hapsuja tai toisinpäin; takaa näyttää hyvältä, mutta edessä on joku feelu.

Yhdellä all-time favourite tyyli-ikonillani Kate Mossilla on näköjään myös bongattu hapsutakki. Hieman vain
erilainen kuin minkä itse haluaisin, mutta magea tuokin! Kuvat: posh24.com ja graziadaily.co.uk

Näiden takki-haaveiden lomasta ihanaa & aurinkoista äitienpäiväviikonloppua kaikille! :) 

Jalkapöytien kaarista ja lättäjaloista

Kävin viime syksynä jalka-analyysissä ja kuulin järkytyksekseni, että sekä jalkapöytieni sisäsyrjän pitkittäiset että päkiöiden kohdalla olevat poikittaiset kaareni ovat madaltuneet. Sehän tarkoittaa suomeksi sitä, että minulla on lättäjalat. Nice.

Kuva on otettu Curaçaossa elokuussa 2012. Siinä ne mun lättäjälkani nyt ovat!
Tässä tosin ruskettuneina... kesä tule jo :)

No mutta, onneksi asialle voidaan ainakin yrittää tehdä jotain. Sain muutama viikko sitten testiin FootBalancen QuickFit-pohjalliset, jotka muotoutuvat oman jalan mukaan, mutta tukevat ja muokkaavat jalkapöytien luonnollisia kaaria olemalla valmiiksi reilusti kaarevat.

Tuo musta lätkä muuttuu uunissa punaiseksi, kun pohjalliset ovat valmiit asetettavaksi kenkiin muotoilua varten.

QuickFittejä piti lämmittää ensin 80-asteisessa uunissa viiden minuutin ajan, sillä ne asetetaan kenkiin hieman lämpiminä. Sitten mahdollisimman nopeasti kengät jalkaan ja kävelemään. Suositus oli, että niillä pitää kävellä noin viiden minuutin ajan, jotta pohjalliset muotoutuvat omiin jalkoihin, mutta minä lähdin innoissani heti tunnin reippaalle kävelylenkille uusine pohjallisineni :) 

  
Ja hyvähän niillä oli steppailla! Laitoin pohjalliset urheilukenkiini, joilla yleensä lähinnä juoksen. Olisin halunnut laittaa QiuckFitit Converseihini, sillä nehän ovat niin tasapohjaiset kuin vain olla voivat. Niissä siis todella tarvitsisin lisätukea kaariini, mutta pohjallisten lesti oli All Starseihin liian suuri :(  Lähinnä kai liian pitkä, mutta ehkä myös hieman liian leveä.

Jouduin muutenkin jo leikkaamaan pohjallisia kärjistä, sillä ne olivat hieman liian pitkät myös urheilukenkiini. Otin juoksukenkien omat pohjalliset malliksi ja muotoilin QuickFitit niiden kokoisiksi. En sitten uskaltanut leikata pohjallisia enää enempää Converseja varten, koska pelkäsin etteivät ne sitten enää sopisikaan urheilukenkiin... Ihanne olisi, että voisin vaihdella niitä useiden eri kenkien välillä. Mutta mutta. Nyt kun ne istuvat täydellisesti juoksukenkiin, en raaskisi mennä niitä enää härkkimään.

Olen ehtinyt tähän mennessä juosta noin kymmenisen lenkkiä QuickFit-pohjallisilla tehostetuilla kengillä. Ainakin siis lenkillä jalkapöytäni saavat "kaarihoitoa" :)

Mmm... mantelimaitoa!

Tutustuin mantelimaitoon jo kymmenen vuotta sitten ja tein siitä silloin tällöin valtavan hyvää smoothieta erään tuolloin löytämäni ohjeen avulla, mutta sittemmin jotenkin unohdin tuon mainion juoman. Viime vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt mantelimaidon uudestaan ja hyvä niin, sillä se on tosi hyvää! Yksi jos toinenkin pirtelöni valmistuukin nykyään sen pohjalle :)

    
Mantelimaito on siksikin loistava juoma, että sitä voivat nauttia myös he, joille lehmänmaito ei sovi. Manteleista on myös todella helppo tehdä maitoa itse. Sen kun vain liottaa mantelit yön yli ja blendaa ne sitten veden kanssa. Valmiinakin mantelimaitoa nykyään kyllä jo saa, kun vain tietää mistä etsiä. En ainakaan itse ole ihan joka marketista kyseistä juomaa nimittäin löytänyt. Mutta edelleen, sitähän saa helposti tehtyä myös itse ;)

Mantelimaito 

1-1,5 dl manteleita (käytin itse luomulaatuisia marcona-manteleita)

2-2,5 dl vettä

Liota mantelit yön yli ja blendaa ne sitten veden avulla maidoksi. Siivilöi lopuksi pilkkoutumaton massa pois. Itse jätän usein senkin osan manteleista, joka ei mene silpuksi pirtelöihini, mutta jos haluat aivan tasaisen samettista juomaa, kannattaa maito siivilöidä.

Tässä vielä se ohje, johon kymmenen vuotta sitten tykästyin. Mantelimaidosta voi kuitenkin toki hurauttaa myös minkä tahansa muunkin pirtelön :)
 

Mansikka-banaanipirtelö

1,5 dl manteleita

2 dl vettä

1-2 dl pakastettuja mansikoita

1 pakastettu banaani

Valmista ensin edellisen ohjeen mukaan mantelimaito ja laita sitten sen joukkoon loput ainekset. Sitten vaan kaikki sekaisin. Tämä pirtelö on aika makeaa ja toimii siis enemmänkin herkkujuomana kuin esimerkiksi aamupalana. Jos teet juomasta paksumpaa, se on itse asiassa vähän kuin sorbettia!

Aurinkoista helatorstaita <3

Viikonlopun kiireetön brunssi

Lapsuudenystäväni antoi viime jouluna yhteisjoululahjaksi minulle ja kolmelle muulle ystävälleni option osallistua kevään aikana kuohuviinibrunssille, jonka hän järkkäisi meille kotonaan. Viime lauantaina oli viimein aika lunastaa lahja :)

Ystäväni oli taas kerran kattanut pöydän koreaksi (hän on kuuluisia runsaista ja maistuvista synttäritarjoiluistaan <3) ja me muut saimme vain nautiskella syömisestä ja kuulumisten vaihtamisesta. Tällä kertaa myös toisen ystäväni yksivuotias tytär pääsi mukaan brunsseilemaan, vaikkei ihan vielä tainnut syödä hänelle katetulta kahvikuppi- ja lautassetiltä ;)

 
Ihan mahtava lahja minusta! Tykkään muutenkin hirmuisen paljon aineettomista lahjoista ja niihin sisältyvästä ajatuksesta, että kun kaikilla on jo kaikkea, niin koetaan mieluummin elämyksiä yhdessä <3 

Namia oli! Tällaisia brunsseja pitäisi harrastaa enemmän ihan muutenkin vaan :)

Spirulina-linssipata

Kokkailin ihan vahingossa tänään uuden lempiruokani: ihan sairaan hyvän linssipadan, johon lisäsin lopuksi spirulinaa. Hyvää ja samalla terveellistä, namskis :) 

Tykkään pataruoista, sillä niitä on helppo ja nopea valmistaa. Usein teen patoja melko samalla ja hyväksi havaitulla reseptillä, mutta silloin tällöin (kuten tänään) ajattelin kokeilla jotain uutta. Patoja on muuten siksikin kiva tehdä, että yleensä niiden valmistusta varten ei tarvitse käydä erikseen kaupassa: nytkin kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi kaapista :)

Tässä tämän kertainen luomukseni:

Spirulina-linssipata

1 porkkana
1 punainen paprika
2 varsisellerin vartta
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
vihreitä ja punaisia linssejä, molempia noin pari desiä
1 tölkki lisäaineettomia paseerattuja tomaatteja
noin desi auringonkukan siemeniä
kourallinen cashewpähkinöitä
2 tl spirulinaa
ripaus suolaa
maun mukaan chiliä
kookosöljyä paistamiseen
koristeeksi/ höysteeksi sinimailasen ituja 

Paista sipuli ja valkosipuli ensin kookosöljyssä ja laita vihreät linssit kiehumaan. Lisää sitten pannulle tölkillinen paseerattuja tomaatteja ja anna hautua muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon seuraavaksi paprika, selleri, porkkana, siemenet, pähkinät ja keitetyt vihreät linssit, punaiset linssit voi laittaa joukkoon sellaisenaan. Anna hautua muutama minuutti. Ota lopuksi pata pois hellalta ja lisää ensin mausteet ja viimeiseksi spirulina ja sekoita. Tarjoile sinimailasin idun kanssa.  

 Erityisesti olin iloinen siitä, että spirulina-linssipatani sai kehuja myös mieheltäni :)