Elämä on tanssimista sateessa

Eräänä sadepäivänä viikon alussa bongasin Facebookista alla olevan tekstikuvan. Sen ajatus jäi itämään mieleeni, sillä juuri noinhan se on: koska elämä ei aina ole sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista, ei voi vain jäädä odottamaan sitä parempaa aikaa.

Tai ei ainakaan kannata ajatella niin, että sitten kun tämä kriisi on ohi tai sitten kun olen saavuttanut sen tai sen jutun tai sitten kun minulla on enemmän palkkaa. Jos jää vain odottamaan, eikä nauti elämästä tässä ja nyt, käy pian huonosti. Huomaakin, että vuodet ovat kuluneet ja elämä lipunut ohi, eikä niistä ole osannut iloita, koska on vain odottanut sitä parempaa aikaa. Sitä kun ei ehkä edes tule. Tai voi toki tullakin, mutta onni on lopulta minusta asennekysymys. Miksi muuten monet länsimaalaiset nykyihmiset, joilla on ainakin ulkoisesti asiat paremmin kuin koskaan, ovat silti tyytymättömiä elämäänsä?

Se tapaamani hieman yli keski-ikäinen nainen siinä Ruohonjuuren ystävämyynnin jonossa tiivisti asian hienosti: onni on oma valinta. Meillä jokaisella on valta muuttaa omaa asennettamme asioita ja olosuhteita kohtaan, jos vain niin päätämme. Se ei käy välttämättä aina helposti, mutta sitkeästi harjoittelemalla oppii ylättävän paljon. 

Eli, kuten tuo kuvan tekstikin kehoittaa, asioista pitäisi aina yrittää löytää se positiivinen puoli ja ottaa ikävämmistäkin jutuista kaikki irti; opetella siis tanssimaan sateessakin. 

Jäädytettyä jogurttia!

Kuulin tästä herkusta jo pari vuotta sitten San Diegossa lomaillessani, mutta vasta kun frozen yoghurt -baareja alkoi vihdoinkin ilmestyä myös tänne Suomeen noin vuosi sitten, maistoin jääjogurttia ja ihastuin siihen vallan. Iso-Roballa sijaitsevassa Kipossa en ollut kuitenkaan jostain syystä aiemmin käynyt. Mutta nyt kun olen, voin lämpimästi suositella paikkaa. 

Kiposta saa ystävällistä palvelua ja luomulaatuisista tai vähintäänkin kotimaisista raaka-aineista valmistettuja herkkuja. Myös superfoodeja voi halutessaan lisätä jogurttiannokseensa, mutta niistä täytyy maksaa vähän ekstraa. Perusannokseen (kokoja on valittavana muistaakseni kolme) kuuluu kolme valinnaista lisuketta. Valitsin tällä kertaa mansikoita, raakakaakaonibsejä sekä cashew-pähkinöitä. Kun sain vielä kaupan päälle lorauksen itse tehtyä suklaakastiketta, niin oi voi kun annoksesta tulikin hyvä! Kuka vielä väittää, ettei terveellinen voi olla myös hyvää? :)

   

Jonottamisen tuska... vai riemu?

Kampissa pidettiin tänään Ruohonjuuren ystävämyynti. En ole aiemmin koskaan edes tiennyt moisia järjestettävän (shame on me), saati sitten käynyt paikan päällä, mutta nyt kunnostauduin asian suhteen. Ja koin melkoisen yllärin, kun pölähdin Salomonkadulle klo 11.50 -  ystävämyynnin oli määrä alkaa klo 12. (Tosin myöhemmin ilmeni, että olin lukenut mailiini kilahtaneen tiedotteen huolimattomasti, sillä kantiskortilla olisi päässyt sisään jo klo 11... noooo, seuraavan kerran tiedän tämänkin.) Mutta niin, minulla ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että ystävämyyntiin voisi olla jonoa. Tai siis, en ollut ajatellut etteivät kaikki halukkaat mahtuisikaan kerralla Ruohonjuuren toimistoon, jossa ystis pidettiin. Mutta jep, jono sinne oli ja pitkä se olikin. 

Jonon alkupää, joka jatkui vielä piiiiiitkälle taakse. 

Eihän siinä sitten auttanut kuin mennä sen monimetrisen jonon perälle. En uskalla lähteä arvailemaan kuinka pitkä jono oikeasti oli. Jospa se kertoo jotain, että koko kauppareissuun (sisälle jonottamiseen, hyllyjen kiertämiseen ja tavaroiden keräämiseen plus kassajonottamiseen) kului kaikkiaan sellainen reilu tunti. Ei sinänsä mikään överipaha, mutta olin ajatellut, että siihen menisi max 15 min. 

Eipä siinä. Sattui nimittäin niin, että taakseni tuli eräs noin 50-60-vuotias nainen ja hänen taakseen noin 70-80-vuotias nainen (toivottavasti ikäarvioni meni edes suunnilleen oikein, ihmisten ikien arvioiminen kun on välillä niin pirun vaikeaa!) ja aloimme jutella kolmisin niitä näitä. Edessämme jonotti vielä noin kolmekymppinen (eli suunnilleen ikäiseni) nainen, joka liittyi neljäntenä keskusteluumme. Ja täytyypä sanoa, että välillä todella yllätyn siitä, miten mielenkiintoisia keskusteluja voi syntyä täysin spontaanisti, yllättävissä paikoissa ja vieä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa kun vain pitää mielensä avoimena :)

Juttelimme jonotuksen aikana muun muassa raakasuklaasta, luomuruoasta, haaveistamme, naisten tansseista, onnesta, energiasyöpöistä, negatiivisuudesta ja sen leviämisestä muihin ihmisiin sekä siitä, että onnellisuus on lopulta jokaisen omissa käsissä eli siis ihmisen oma valinta. Pääsimme siis aika syviin vesiin :) 

Tuo suhteessa lyhyt kohtaaminen näiden kolmen ventovieraan ja eri ikäpolvia edustavan naisen kanssa tuntui jotenkin aika mielettömältä. Tai siis, että meillä juttu luisti heti, toiset olivat samalla aaltopituudella kuin minäkin ja he olivat lämpimiä, nauravaisia, avoimia ja ystävällisiä. Sellaisten ihmisten kanssa on mukava jutella. Jonotusaika hurahti ohi niin, etten edes huomannut. Nauroimmekin, että tässähän riittäisi puhuttavaa vielä sen verran, että eiköhän mennä uudestaan tuonne jonon perälle :) Mietin siinä, että tällaisia kohtaamisia pitäisi olla enemmän, sillä niin hyvä mieli siitä jäi.

Ostosaaliini.

.... ja jäi siitä reissusta toki jotain konkreettistakin käteen: kassillinen luomupöperöä :) Nyt taas voi kokkailla kaikkea kivaa!
   

Tatuointeja hyvään tarkoitukseen

Poikkesin eilen Beautystudio Phoenixin, Twin City Inkersin ja Hopen yhteistyössä järjestämässä hyväntekeväisyystapahtumassa Koivukylässä. Päivän tarkoitus oli kerätä varoja vähäosaisten lasten ja nuorten hyväksi kauneuden puitteissa. 

Jos halusi tatuoinnin päivän aikana, vain näitä valmiita malleja oli mahdollista ottaa.

Hope Yhdessä & Yhteisesti ry on valtakunnallinen vapaaehtoisjärjestö, joka toimii lasten paremman arjen puolesta Suomessa. Hope tarjoaa konkreettista apua vähävaraisille tai äkillisen kriisin kohdanneille lapsiperheille sekä huostaanotetuille lapsille. Hopen toiminta ohjautuu 13 paikallistoimijan välityksellä eri puolille Suomea. Todella tärkeää toimintaa siis.  

Kaikkien eilisen päivän aikana Beautystudio Phoenixissä tehtyjen hiustenleikkausten, kasvohoitojen sekä jalkahoitojen tuotot menivät lyhentämättömänä Hope-yhdistykselle. Lisäksi paikalla oli tatuointiartisti Ulla Ylikoski Twin City Inkersistä tekemässä valmiiksi suunnittelemiaan Hope-aiheisia tatskoja kaikille haluaville walk in -periaatteella. NIiden tuotto meni niin ikään kokonaan Hopelle. Yhdistys otti päivän aikana vastaan myös lahjoituksia, kuten lasten- & nuortenvaatteita, kenkiä, leluja tai urheiluvälineitä. Lisäksi päivän aikana järjestettiin Wellan sponssaamat arpajaiset. 

Minusta on ihan mahtavaa, että tällaisia tempauksia järjestetään! Oli myös aika hauska idea, että ottamalla tatskan voi tehdä hyvää :) Itse en tosin tällä kertaa mennyt tikattavaksi, vaikka tatuoijana olikin luottotatskaajani Ulla. Hän minulle itse asiassa tapahtumasta vinkkasi, mutta tosiaan nyt menin ihan vain fiilistelemään. Tatskat on kyllä niin ihania <3

Paikalla ollut Hope-yhdistyksen edustaja otti myös tatskan :)

Ehdin olla paikalla kuitenkin vain sen verran vähän aikaa (ja suurimman osan siitä jalkahoidossa), etten harmikseni ehtinyt nähdä kuin yhden tatskan teon. Hieno siitä kyllä näytti tulevan!

 Vastaavanlaisia päiviä saattaa kuulemma ehkä olla tulossa lisää tuolla Phoenixissä myöhemminkin :) 

Shiatsu ja niskakipu

Sain Italian lomalta muistoksi myös hieman epämiellyttävämmän jutun - pistävän hartiakivun. Se tuli Venetsian visiittiä edeltävän yön aikana, jolloin olin kai nukkunut jossain tosi huonossa asennossa. Koska minulla on muutamaan otteeseen ollut vastaava vaiva - huonossa asennossa nukutun yön jälkeen pää ei käänny kunnolla toiselle puolelle ja niskaa/kaulaa pistää inhottavasti - joka on sittemmin parissa päivässä hävinnyt itsekseen, en ryhtynyt aluksi minkäänlaisiin toimenpiteisiin sen takia. 

                                                                                                                       Kuva: Pinterest

Venetsiassa tosin niskaa ja kaulaa alkoi myös hieman särkeä, enkä pystynyt kääntämään päätäni kunnolla vasemmalle tai nostamaan leukaa ylös. Tämä hieman haittasi korkeiden rakennusten ihailua, mutta päätin olla ajattelematta asiaa. Enkä varsinkaan antanut sen pilata päivääni. Vaivihkaa vain hieroin aika ajoin kipeää kohtaa. Yöksi oli kuitenkin otettava särkylääke (yritän välttää niiden napsimista viimeiseen saakka ja otan särkylääkkeen vasta, kun on oikeasti aivan pakko), kun tuntui, että tilanne vain pahenee.

Aamulla hartia/kaula olikin jo suht ok, mutta sellainen pieni tuntemus sinne jäi. Ja tuo pieni tuntemus on pysynyt vasemmalla puolella niska-hartiaseutua siitä saakka eli noin 2,5 viikon ajan. Jotain oli tehtävä.  

Ensin ajattelin tavallista hierontaa, mutta koska luontaishoidot kiinnostavat minua, kyselin hieman shiatsusta samasta paikasta, jossa aiemmin keväällä kävin reikihoidossa. Ilmeni, että siinä on jopa ihan oma taktiikkansa sellaiseen niskakipuun, jossa pää ei enää käänny lainkaan tai juuri lainkaan esimerkiksi huonossa asennossa nukkumisen johdosta. Eipä siis muuta kuin varaamaan aikaa! Sain onneksi ajan vielä samalle iltapäivälle (keskiviikolle). 

Shiatsu on tuhansia vuosia vanha Japanista peräisin oleva kehonhoitomuoto. Se on japanilaisten vastine akupunktiolle, mutta se tehdään ilman neuloja. Shiatsua tehdessään hoitaja painelee, naputtelee, keinuttaa ja venyttää kevyesti sekä sormillaan että käsillään asiakkaan kehoa, sitä koko ajan samalla kuunnellen. Tarkoitus on avata kehossa olevia tukoksia käsittelemällä sen energiaradat. Shiatsussa ei manipuloida tai naksautella kehon osia, koska tarkoitus on hoitaa sitä lempeästi ja pitkävaikutteisesti. Manipulaatioiden jälkeen kun usein käy shiatsuhoitajani mukaan niin, että keho pyrkii pian takaisin tottumaansa virheasentoon. 

Makasin hoidon ajan futonpatjalla, ensin vatsallani ja loppuajan selälläni. Hoitaja keinutteli, pyöritteli ja paineli kehoani tietyistä pisteistä ja jonkun ajan jälkeen tunsin vaipuvani syvään rentouden tilaan. En tiedä kuvittelinko vain, mutta mielestäni tunsin, kuinka jotain (veri + energia?) lähti virtaamaan ensin käsissäni ja sitten koko kehossa. Minulla on huono ääreisverenkierto ja sekä sormeni että varpaani ovat aina kylmät, mutta nyt tuntui että kämmenet ja sormet olivat ihan kuumat. 

                                                                                                                       Kuva: Pinterest

Oli myös jännä huomata, että kun hoitaja käsitteli jalkojani, tunsin kuinka vasemman puolen koko hartian ja kaulan seutu rentoutui. Siinä tuntui myös pientä lämpöä. Kun hoito loppui, koko vartaloni oli niin rento, että melkein tuntui kuin sitä ei olisi ollut lainkaan olemassa. Muistelen, että reikihoidon lopussa fiilis oli aikalailla sama. Kun sitten nousin ylös, yllätyin vielä enemmän: olo oli samanlainen kuin olisin juuri herännyt päiväunilta, vaikken ollut nukkunut. Tiedättehän, sellainen hieman pöpperöinen olo ja poskia hieman kuumotti. Hoitaja kertoi sen johtuvan siitä, että olin ollut lähes tunnin syvässä rentouden tilassa. Se kai sitten vastaa hieman unta. Aikamoista! Muutenkin olo oli todella hyvä hoidon jälkeen, sellainen seesteinen ja kevyt. Niska-hartiaseutukin tuntui kumman hyvältä. 

Shiatsun vaikutus kestää koko loppupäivän ja vielä pari päivää hoidon jälkeenkin. Ja täytyy kyllä sanoa, että kallistun aina vain enemmän luontaishoitojen puolelle, sillä koko sen keskiviikkoillan oloni oli jotenkin poikkeusellisen harmoninen ja levollinen. Hartiaseutu tuntui myös todella hyvältä, eikä sitä kivun tunnetta enää ollut.

Hieman jäykältä niska tuntuu edelleen, mutta sen nyt tietää, kun joka päivä istuu koneella ja naputtaa. Yritän panostaa jatkossa kirjoittamisen ohella taukoihin, venyttelyihin, hartioiden pyörittelyihin ja keppijumppaan, sillä selvähän se on, että kun ikää tulee lisää ja joka päivä istuu koneella, on kehoa myös huollettava kunnolla. Koska se, miksi huonossa asennossa nukkuminen laukaisee silloin tällöin kivun, johtuu luonnollisesti siitä, että lihakset ovat jo valmiiksi jumissa. Ja sehän johtuu tietenkin näyttöpäätetyöskentelystä. Minulla on taipumusta muutenkin jännittää hartiaseutuani, vaikken edes naputtelisi koneella... Siihenkin pitää nyt kiinnittää ekstrahuomiota, ettei kroppa mene taas ihan juntturaan.

Ihanaa viikonloppua! Muistetaan huoltaa kehoamme <3                 

Lounas Kääntöpöydän kahvilassa

Pasilan ratapihalla sijaitseva Kääntöpöytä on ympäristöjärjestö Dodo ry:n kaupunkiviljelypuutarha, kasvihuone, avoin kaupunkitila sekä kahvila. Kasvukaudella Kääntiksestä saa lounasta klo 11.30 - 14.00 välisenä aikana - mutta huomhuom. vain perjantaisin.

Kääntöpöydästä saa aivan älyttömän hyvää lähiruokaa! Lounastin siellä viime perjantaina (kröhöm, kyllä, jo viime perjantaina... ja nyt vasta ehdin kirjoittaa lounaasta...) ystäväni ja entisen työkaverini Hilpan kanssa ja mietin samalla, miksi ihmeessä ole muistanut käydä siellä useammin kesän aikana. Kääntiksestä saa aina myös hyvän mielen, sillä palvelu on todella ystävällistä ja avuliasta. Ja se ruoka... namnam :)

  
Kahvila toimii suurimmaksi osin vapaaehtoisen työvoiman avulla ja muun muassa kaikki Kääntöpöydän astiat on saatu lahjoituksina. Siksi jokainen muki ja lautanen on erilainen :) Minusta se on jotenkin ihanan kodikasta.

Viime perjantaina listalla oli seuraavia herkkuja:

 omaa satoa sisältävä peruna-kasviscurry
omaa satoa sisältävä ruokaisa omasato-salaatti
tyrni-mallasleipää & aurinkokuivattua tomaatti-hummusta
luomukahvia / Kääntiksen tuoreminttuteetä/ mustaa luomuteetä
Kääntiksen kakkua  

 

 

  

 

Minä valitsin jälkkärin kanssa tuoreminttuteen (se on vaan niiiiiin hyvää!)....

... kun taas Hilppa otti valmiiksi haudutetun mustan luomuteen hunajan kera (nuo pisteet teessä ovat siis hunajaa).

Tämän lounaan jälkeen ei voi muuta todeta kuin, että hyvä ruoka - parempi mieli :) Suosittelen lämpimästi poikkeamista Kääntöpöydässä, nyt kun sieltä vielä hetken saa lounasta! 

Buongiorno Italia!

Lomailin viikon verran heinäkuun lopussa Italiassa. Kiertelimme tätini kanssa Veronassa, Venetsiassa, Milanossa ja Bergamossa. Aika tiivis tahti meillä siis oli, kun nuo kaikki neljä kaupunkia oli mahdutettu yhteen viikkoon :) Kaupungit kuitenkin sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että ajattelimme pamauttaa kerralla neljä kärpästä yhdellä iskulla. 

Matka oli itse asiassa etukäteis 30-vuotissynttärilahjani. Oikeasti täytän pyöreitä vasta tammikuussa, mutta silloin tädilläni ei ole mahdollisuutta lähteä reissuun. 

                                                                                                                                              Bergamo

Lensimme Lappeenrannasta Ryanairilla Bergamoon, jonne saavuttuamme lähdimme suoraan junalla Veronaan. Matka kesti pari tuntia ja siihen sisältyi junan vaihto Bresciassa. Hirmu kätevää! Trenitalia oli myös mielestäni kohtuuhintainen VR:n hintoihin verrattuna; 9, 30e/ naama tuosta matkasta. 

Oleskelimme suurimman osan lomastamme Veronassa, yhteensä viisi päivää. Yhden niistä vietimme tosin Venetsiassa, jonne matkustimme pari tuntia suuntaansa junalla. Loppuloman tukikohtamme oli Bergamo, josta käsin puksutimme taasen junalla tunnin matkan Milanoon päivävisiitille.    

Veronan läpi kulkee Adigejoki. Yritin uida siinä, mutta se olikin jääkylmää! Hyrrrrr...

Aurinko paahtoi lähes koko loman ja lämpö kipusi parhaimmillaan 42 asteeseen. Ainoastaan yhtenä päivänä satoi, mutta se ei sinänsä haitannut, sillä sadepäivä oli juuri se päivä, kun siirryimme Veronasta Bergamoon eli matkustuspäivä. Iltapäivän pidimme sadetta ja siinä vaiheessa myös ukkosta (joka johti myös rakeiden satamiseen) hotellissamme lukien ja kamomillateetä juoden. 

Täytyy kyllä sanoa, että sade teki terää! Ilma raikastui ja viileni aika mukavasti. Sillä vaikka pidän kesästä ja lämmöstä, jatkuva yli kolmenkymmenen asteen helle voi olla myös aika raskas, varsinkin kun koko ajan kävelee kaupungilla ja kiertelee nähtävyyksiä...

Veronan paras anti - Julian parveke ja oopperat x 2: 

Julian parvekkeella :)

Julian parvekkeella oli koko ajan hirveä turisturyysis. Joku oli aina poseeraamassa Julian patsaan kanssa, joten sai olla vikkelä, jos halusi kuvan pelkästä patsaasta :) En tiedä mikä juttu se oli, että monet halusivat itsestään sellaisen kuvan, jossa pitävät kättään Julian oikean rinnan päällä.. ehkä se tuo onnea?

Rakastan muutaman vuoden takaista jenkkielokuvaa Rakkauskirjeitä Julialle, jonka tapahtumat sijoittuvat lähinnä juuri Veronaan. Siinä Julian parvekkeen alla on seinä, jonne voi jättää kirjeen Julialle. Elokuvassa naispäähenkilö Sophie löytää seinän raosta 1950-luvulla kirjoitetun kirjeen ja vastaa siihen. Tästä alkaa ihanan romanttinen seikkailu, jonka katsoessani itken aina (kuten yleensäkin vähänkään koskettavissa leffoissa) :)

Oikeasti parvekkeen alla ei ollut elokuvan kaltaista kirjeseinää, vaan seinä, jolle saattoi jättää rakkauslukon. Julian talon sisäpihalle johtavassa käytävässä oli myös valtavat määrät liidulla kirjoitettuja nimiä, kun turistit olivat kirjoittaneet oman ja rakastettunsa nimet sydämen sisään. Julian talon sisällä on nykyään Shakespearen Romeolle ja Julialle omistettu museo, jossa tosin sai halutessaan kirjoittaa tietokoneella sähköisen kirjeen Julialle. Pöh, ihan tylsää... Olisi ollut niin kivaa, jos oikeastikin siellä olisi ollut vain seinä, jonne jätetään käsinkirjoitettu kirje. 

Kävimme myös katsomassa pari oopperaa Veronassa, Nabuccon ja Aidan, jotka olivat ihan näkemisen arvoisia, vaikka en sinänsä mikään oopperaihminen olekaan. Enemmän tykkäsin  Aidan musiikista ja visuaalisuudesta kuin Nabucosta, joka oli mielestäni aika pliisu visuaalisesti. Tosin Aidassa meillä oli kaikkein halvimmat liput (25e tsibale) ja paikatkin olivat siis ne kaikkein vaatimattomimmat.

Arena di Veronan edessä Aidan alkamista odottaen.

Vaatimaton tarkoittaa kivipenkkiriviä, jossa ei ole selkänojaa. Koska päivällä oli ollut lämpöä 42 astetta ja illalla vielä puoli kahdeksan aikaankin oli 34 astetta, kivet olivat keränneet itseensä hyvän tovin lämpöä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että paikalleni asetuttuani tunne oli kuin olisin istunut tulisilla hiilillä... Jalkojakin poltteli, koska niiden alla oli sitä samaista kiveä ja jalassa minulla oli vain ohutpohjaiset sandaalit. Pitkälahkeinen haalari oli kyllä niiiiiiin väärä asuvalinta sille illalle, sillä melko pian sääriä pitkin alkui valua vuolaat hikinorot. Ei auttanut muu kuin kääriä lahkeet shortseiksi ja leyhytellä naamaa viuhkalla. Lähes jokaisella muuten oli viuhka mukana ;)  

Jengiä oli Arena di Veronassa kuin pipoa kuumasta illasta huolimatta.

Venetsia:

Venetsia oli hieno kaupunki! Kaikki ne pienet sillat, kapeat kujat ja lukemattomat pikkuputiikit luovat ihan omanlaisensa tunnelman. Ja tokihan gondoliajelullekin oli päästävä :) Tosin kaupungista olisi nauttinut varmaan enemmän pahimman turistisesongin ulkopuolella ja hieman viileämmässä säässä.

Rialton silta

Milano:

Milano tuotti pienen pettymyksen: kaupunki oli kallis, palvelu töykeää eikä näkemistä Duomon lisäksi oikein ollut. Kaupatkin rajoittuivat ainakin keskustassa lähinnä desing-liikkeisiin, joiden sisältöön minulla ei ole varaa ja niiden tyylikin oli hyvin kaukana omastani.  

Enemmänkin olisin halunnut koluta mahdollisia vintage-liikkeitä, mutta ainakaan Google ei sellaisia löytänyt Milanosta :( Voihan olla, että niitäkin olisi jossain sivukujilla ja kauempana keskustasta ollut, mutta niiden löytämiseen olisi pitänyt olla opas ja kiertelyyn enemmän aikaa kuin päivä. Shoppailuni rajoittuivat siis rautatieaseman yhteen putiikkiin, josta löysin hameen, vyön ja pari T-paitaa.    

Milanon rautatieasema

Muutama pulu oli Piazza di Duomolla.

Duomo di Milano

Duomo eli Milanon tuomiokirkko veti sanattomaksi. Katedraali kohosi goottilaistyylisen majesteetillisena kohti taivaita, enkä voinut kuin ihmetellä, miten sellainen on saatu rakennettua joskus Rooman valtakunnan aikana eli joskus mitä.... 1300-luvulla. Rakennuksen edessä seistessään tunsi itsensä jotenkin hyvin pieneksi. Sisälle Duomoon en päässyt shortsieni takia, mutta toisaalta minulle riitti vallan mainiosti se, että sain ihailla kirkon arkkitehtuuria ulkopuolelta käsin.

Sellainen reissu siis se :) Loman kohokohtia olivat kyllä ehdottomasti Julian parvekkeella ja patsaalla visiteeraaminen, oopperat Nabucco ja Aida Veronan amfiteatterissa, Venetsia kokonaisuutena ja erityisesti gondolikyyti sekä Milanon Duomon näkeminen.